maanantai 24. marraskuuta 2014

Riksu


Viikonloppu meni Riksussa riehuen! No ei, perjantaina olin ihan selvänä nätisti. Katottiin leffoja, jotka oli kerrankin hyviä! (yleensä valitaan jostain syystä ihan vitun huonoja elokuvia)

Varsinkin tää oli just hywä;

Toi oli nimittäin ihan sairas, jossain vaiheessa alko vaan jo naurattaa se veren ja suolenpätkien määrä. xD

Lauantaina sitten vähän sihauteltiinkin ja käytiin baarissa. Sain J:ltä tollasen ihanan kissalaukun kun se oli just mun outoa tyyliä. 8D Oli niin raju meno että onnistuin jo hajottaan sen, pitää vähän ommella! Nää kuvat kertookin miun kunnosta enemmän kon tuhat sanaa. :DDD


Luojankiitos en silti jostain kumman syystä saanut oikein minkäänlaista krapulaa ja eilinen paluu matka sujui melko kivuttomasti. Kotona ei odottanut edes vihasta Hupakkoa ja kusia sänkyssä niinkun yleensä aina jos oon 2 yötä pois. (harvoin oon)

Tänään kävin Vipsulla, ja kaupassa hakemassa neljälle päivälle ruokaa. Ei onnistu. Söin niistä suurimman osan jo. En tajua mikä mua vaivaa. En vaan voi lopettaa kun alan syömään. Huoh, kai mut on tuomittu vaan lihoamaan sellaseks sängystä nosturilla nosteltavaksi läskiksi. Nimittäin tätä menoa se tulee olemaan vielä tosi asia. Suututtaa. Mulla on vaan koko ajan nälkä, vaikka söisin mitä. Sellanen päätä särkevä, ontto olo, vaikka oon kaikkea muuta kun ontto. >8( Tää on ehkä rangaistus siitä, että olen kohdellut ihmisiä huonosti.

HuLLllu

torstai 20. marraskuuta 2014

Jopi ja juominen


Maanantaina mulla oli tutustuminen työtoimintayksikkö Jopiin. Tiistaina tein omahoitajan kanssa sinne lähetteen, ja vein sen. Toivon että pääsisin sinne. Jos vaan keksisin miten saan jostain voimia elää. Oon ollut tällä viikolla koko ajan kuoleman väsynyt, ja kylmissäni. Oksennellutkin. Se tosin saattoi johtua ahdistuksesta. Ja sunnuntaina jännityksestä. Oon ollut muutenkin vähän... sekaisin?

Paleleva Peikki ja Verneri-Leena
Eilen käytiin katsastamassa Kallen kanssa Porin uusi kauppakeskus Puuvilla. Pitää päästä sinne uudestaan sitten rahapäivänä, koska olin nyt täysin rahaton. Onneksi K oli kuitenkin kiva ja tarjos mulle ruokaa Pancho Villassa. Jouduin työnteleen kärryjä sittarissa ja siinä oli aikamoinen liikenneonnettumuus vaara. B- ) Miten vitussa niitä ohjataan!


Olin ton reissun jälkeen ihan rättipoikkiväsynyt. Makasin peiton alla itkemässä koska tiesin että pian pitää lähteä jeesusiltaan ja mulla oli kylmä. (kiva tää ylitunteellisuuskausi) Jotenkin kuitenkin lopulta sain lähdettyä ja piristyttyä. Sen illan lopussa vasta piristyinkin, meni ihan pasmat sekaisin kun sielä oli tällä kertaa muutakin kuumaa, kun kahvi ;)))) (inside läB) Repeilytti taas Sussen kanssa oikein urakalla, mut onneks tällä kertaa vasta kahvilla eikä kesken tilaisuuden. Ihan meinasin nazitorttuun tukehtua! 

Sen jälkeen mun oli tarkotus lähteä käymään vielä Kallella kahveella. No siinä kävi miten arvata saattaa. Känniin kallistui. Miks humalassa kaikki on kivaa ja olen elossa, miks sillon ei väsytä? Eikä vituta. Mä rakastan juomista vaikka kuinka nolaisin itseni joka kerta. Tuli otettua joitain kuvejakin. Mullon taas sama tekohymy kaikissa, en osaa posettaa muutku aina samalla ilmeellä. :D

Vipsukka <3
Joni-Poni <3
Noista shoteista on vissiin tullut enemmänkin tapa kun poikkeus :D
Mun ja Vipsun mansikkamargaritat <3
Ponin kanssa menos nukkumaan pedofiilin päälle aamu 6 ! (tissit)
Nyt onki sit krapula. Ja siivouspäivä. Perkele, nää ei sovi yhteen. Ehkä mä pian vielä ryhdistäydyn ja laitan paikat kiiltämään! Tai sitten en.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Minne paha haudattiin, sinne minut haudatkaa

Vittu mikä päivä. Oon taas käynyt yhden päivän aikana varmaan kaikki mahdolliset tunneskaalat läpi, mitä vaan voi. Aamulla piti nousta kolmen tunnin unien jälkeen (en saanut taaskaan unta vaan sekoilin ämppärini kanssa kämpässä), ja lähteä äitin kanssa kaupungille. Olin jotenkin tosi huono vointinen ja huonoa seuraa. Tärisytti ja pyörrytti ja pelotti ja turhautti. Oli silti kiva nähdä äitiä.

Lopun päivää olenkin lähinnä maannut pimeässä kämpässä kone sylissä kuuntelemassa säälittäviä angsti biisejä. Katsoin välissä Kaunan, koska se on musta yks pelottavimpia leffoja vaikka kaikki haukkuukin sit. Se poika on kamala ja muuttaa aina mun sängyn viereen naukumaan kun katson sen leffan, tai oikeastaan edes ajattelen sitä. Nyt edes se ei oikein tuntunut missään. Ehkä se tulee kun koitan nukahtaa. Tulispa.

Tosi sekava olo. En tiedä kuvittelenko asioita vai ovatko kaikki mulle yhtäkkiä jostakin vihaisia. Yksin maailmassa olo. Ja ahdistus. Surku. Itseinho. Kaikki paska taas. En_jaksas_enää_sekuntiakaan. Oon niin kyllästynyt omiin ajatuksiini ja en saa oltua hiljaa vaan rasitan kaikkia jatkuvalla valituksellani ja epävarmuudellani joka minuutti jostain.

Pää hajoo. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Mä katon peilistä kuinka hymyillään


Oon niin väsynyt. Mihin kaikki aika on kadonnut? Tää vuosi on ollut varmaan turhin mun elämässä. Mitään suurta (ainakaan mitään hyvää) ei ole tapahtunut, ja oon istunut kotona masentumassa. Varsinkin tämä syksy on ollut jotenkin tosi vaikea. Mikään ei vaan kiinnosta. Ainoastaan kun lähden juomaan jaksan laittautua ja hymyillä. Muuten istun kaikki päivät lähinnä yövaatteissa kotona, en jaksa nähdä ketään, pukeutua, pitää itsestäni huolta. Käyn vaan pyjama päällä ja huppu päässä kaupassa hakemassa ruokia joita sitten vedän masennukseeni kunnes saa taas mennä nukkumaan... Ja aamulla alkaa taas uusi samanlainen päivä. En enää muista miltä tuntuu olla onnellinen. Miltä tuntuu nauraa ihan aidosti, ilman humalaa. Miltä tuntuu onnistua jossakin. Tuleeko mun loppuelämä ihan oikeasti olemaan tätä? Mitä järkeä missään on? Haluaisin vaan nukahtaa, ja olla enää heräämättä uuteen turhaan päivään.
 
Katselin äskön tupakalla mun housuja ja tuli huvittunut olo. Kun asuin Hvallassa mulla oli jonkinsortin masennuskausi ennen päiväosastoa. Äiti kävi kerran viikossa siivoomassa ja käskemässä mut suihkuun. Se muisteli sitä joku aika sitten. "Olin niin huolissani, ne samat paskaset housut jalassa sulla aina edelleen kun tulin viikon päästä". Naurahdin ja käskin sen olla haukkumatta mun housuja! Nyt mulla on ne samat housut taas jalassa. Aamulla, päivällä, yöllä, kotona, kaupassa.
 
Tänään ahmin täytekakkua jonka ostin kaupasta ja katson kolmatta kertaa Breakout Kings:ejä. Koska Lloyd on ainut hyvä asia tässä paskassa. 8) (taas tää alkaa)
 
... Täs me ollaan <3 :DDD
 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Häpeä hullu


Voi jumalauta. Mulla ei varmaan ikinä ole ollut tällästä morkkista kun tänään. Voisin vaan vajota maan alle. Menin eilen Vipsulle hakemaan velkoja ja kahville, ja sain sit joskus viiden jälkeen loistoidean hakea koppa. Ois voinut jättää hakematta. Mentiin amarilloon ja jostain kumman syystä kiskottiin Joni-Ponin kanssa shotteja ja se oli niin virhe. Ton älypuhelimen vois vaan oikeesti polttaa. Ei voi enää enenpää hävettää kun katsoin mun feispuukin keskusteluboxin ja lähetetyt tekstiviestit aamulla. Ne oli sellasta iki-ihanaa AM-styleä. Mokasin ilmeisesti välit yhteen ihmiseen lopullisesti. Miksi, oi miksi vitussa en voinut vaan olla eilen selvinpäin. Ja voisinko mä saada sen tunnevamman takaisin, kiitos. Ei tarvitsisi sekoilla. En tykkää tälläsestä.
 
No, tässä pari kuvaa ennen lopullista sekoamista;
 


Keskiviikkonakin tuli otettua, mut sillon oli superhauskaa. Oltiin hotellijatkoilla sviitissä saunomassa ym. Kai sillon oli liian hauskaa ni eilen piti taas mokaa. B-) Niin se mun elämässä menee, joka asia.
 
Kuva keskiviikolta tullista (mein porttis on ohi jee);
 
Vipsu <3
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Halloween 2014

..vieteltiin tänä vuonna taas biletyksien merkeissä I:n luona. Mun piti panostaa kauheasti tänä vuonna pukuun, ja tilailinkin Punanaamiosta juttuja sitä varten. Ei kyllä aikaakaan kun esim arpivaha lens vittuperkelesaatanoiden tahdittamana roskiin. Mun asu oli kaukaa aika boring (masennuin ku näin vipsun), mut panostin pieniin yksityiskohtiin.

Olin siis itsensä tappanut tyttö joka onkin jatkanut elämäänsä kuoleman jälkeen jonkun sortin ihmislihan himoisena elävänäkuolleena.
 



 Ja alemmista kuvista kiitos Susselle :)

Minä, I ja Vipsu
Ilkku
Vipsu




Mä ja Vipsu oltas voitu ehk posettaa jossain muissa ku rööki kengissä mut ei huomannu :D Bileissä siis oli paljon muitakin, mut tuli otettua nyt kuvei vaan meistä joilla oli asu. Ilta meni ihan ok. Ihan perus. Baariin mennessä porukka vähän hajos eikä siitä ollut jäljellä tullessa enää muutakon mä, Ilkku ja Joni-Poni. 
 
(ps kauheen vaikea kirjottaa kun Hupakko on datannut mun koneella ja tää blogger on muuttunut jättikokoiseksi enkä saa sitä pienemmäks, perkele) 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Uuvuttaa

Voihan väsymys. Masennus. Ja kaikki. Oon maannut pyjamissani koko viikon kotona (tiistaina poikkesin Joni-Ponilla kahvilla) mutta muuten. Olin pari päivää kuumeessakin pitkästä aikaa. En saanut ilmotettua keskiviikkona Torille mitään, vaan jätin taas kerran tylysti kaksi aikaa menemättä. Hävettää. 

Onneks tää eläin lohduttaa. Huomaa että patterit on taas päällä. Se on lempipaikallaan. Näyttää vähän epämukavalta asennolta nukkua, mutta lämpö kai ennen kaikkea.


Mulla oli eilen vielä melko heikko happi, ja tiesin kyllä heti aamulla että mitään bailaamisia on ihan turha edes miettiä. Silti illalla alkoi hajottaa katsoa ihmisten ilosia känninaamoja facessa ja instassa. Tein feispuukkiin angsti runonkin;

Muut joraamassa
Peikki yksin himassa
Pöllö aamutakissa
seuranaan kissa
Pyjamassa pissa

Syvällistä, eikös vaan?
No, nappasin naamaan pari rauhottavaa ja ajattelin niiden vievän mut kivasti nukkumattia moikkailemaan mutta en tiedä mitä tapahtui. Kuuntelin musiikkia ämppäristä sängyssä ja tuli yhtäkkiä ihan sairas olo. Hiippailin ympäri pimeää (tai no sinistä) asuntoani sekoillen aamu seitsemään. Itseinhon vallassa mm. tökein itseäni neuloilla. Tuntui, että olen täynnä mätää joka pitää kaivaa pois. Olin napannut itsestäni yöllä kuvan ja näytän siinä just niin sairaalta, miltä musta tuntuikin.

Ruma sekopää.
Tänään sain vihdoin jotain aikaiseksi, siivosin asunnon, vaihdoin kuumeelta haisevat petivaatteet, pesin pyykkiä, värjäsin hiukset ja leikkasin otsiksen. Ehkä ton kuvan takia. Jos vois näyttää edes vähän ihmiseltä. Mikään ei silti pelasta tätä akne naamaa ja läskejä. Muutakun laihdutus ja ehkä ihotautilääkäri mihin en uskalla mennä.

Otsis.
Hetken mulla oli hyvä fiilis ja koitin pitää pientä tyttömäistä hemmottelu iltaa itselleni, jalkakylpyä, kasvonaamiota, kynsienlakkailua... mutta sekin meni vituiks. Sain jonkun allergisen reaktion rasvasta ja mun jalat oli kuin helvetin liekeissä. Toisaalta, eipä tarvinnut leikkiä tänään neuloilla kun rasva hoiti!


On jotenkin sellainen olo, että kaikki on pilalla eikä mikään vois enään koskaan muuttua hyväksi. Oon ollut liian kauan kotona, liian eristäytynyt, liian peloissani. Unohdin elää ja nyt en enää pysty. Katson joka päivä mun kotia, ja totean että tämä on mun elämä. Joillakin ei ole edes tätä.
Ei saa valittaa.