torstai 26. maaliskuuta 2015

Haastejutttunen


Kiitos haasteesta Yuki ! Mä en nyt jaksa haastaa ketään kosk en keksi ketä haastaisin ;_; Muutenkin oon maailman surkein keksimään kyssiä, askissäki oon onneton keksiin kellekään mitään ja sit valitan ku kukaan ei kysele multa!

Mut täs Yukin kyssät ja mun vastaukset;

1. Missä asioissa olet muuttunut / kasvanut vuosien varrella? (Voi olla jokin yksinkertainenkin asia tyyliin "ennen söin sipsejä, nykyään tykkään enemmän suolapähkinöistä" :D)
No ainakaan en enää ajattele niin paljon muiden ulkonäköä ja tee siitä johtopäätöksiä. Ennen ajattelin et vaan sellaset esikoisen näköset ihmiset vois olla kiinnostavia ja samanhenkisiä. Vuodet on näyttänyt et niin ei todellakaan ole. Tosi usein mulla ei edes olekkaan sellastan kanssa mitään yhteyttä ja samoja keskustelunaiheita. Oon mä kai myöskin vähän rauhottunut ja ottanut edes ripauksen enemmän vastuuta asioistani. Toimin mä edelleen impulsiivisesti mut en ehk enää niin pahasti kun muutama vuosi sitten.


2. Mistä saavutuksestasi / ominaisuudestasi olet ylpeä?
Saavutuksia mulla ei oikein ole. Ominaisuuksista ehk siitä että oon empaattinen ja pyrin olemaan kiltti kaikille. Välttää kellekään pahan mielen aiheuttamista.

3. Lempikoirarotusi ja miksi? 
Mä en oikein oo koiraihminen ja ehk vähän pelkäänkin niitä (ainakin sellasia jotka on tosi rauhattomia hulivilejä). Karkeekarvaset mäyräkorat on söpöjä, mut en mä sellastakaan ottas itselleni kuitenkaan, vaan hoitelen varmemmin ottein niit lasisii mäyriksii.

4. Koukuttavin kännykkäpeli? (Jos et pelaa kännykällä, niin sit mikä tahansa peli käy.)
En oo pelannnu vuosiin mitään kännyllä. Vanha kunnon 3310 matopeli oli best! B) t. mummopeikki

5. Pelkäätkö liikkua yksin myöhään ulkona, entä millainen selviytymissuunnitelma sulla on mahdollisen vaaratilanteen (ryöstö tms) varalle?
En mä kyllä yleensä oo pelänny et mut ryöstettäs tai et joku ihminen just tekis mulle pahaa. Välillä yliluonnolliset ällötykset tulee päähän ku kävelee jossain pimeellä kujalla. Kuvittelen sellasen karseen katulampuissa hyppivän tytön joka kiljuu ja sit vaan pitää keskittyä "älä mieti sitä älä mieti sitä ei ei ei nyt mietit vesimeloonia". Viime syksynä ku sekosin siit ihmiskaupast kävelin kyl kerran Vipsulta tuskahiki otsalla valuen kotiin peläten et jokainen vastaan tuleva auto tai ihminen kaappaa mut. B)

6. Tykkäätkö katsoa leffoja ennemmin kotona vai leffateatterissa? Mikä on sun  lempi leffaherkku?
No ei niitä voi mun mielest sillee verrata keskenään. Leffateatterissa tulee keskityttyä täysillä, ja on jotenki ihan erilainen fiilis ku pääsee sen leffan sisään sillee. Kotona taas voi olla mukavammassa asennossa, ja pausetella ja ravata jääkaapilla. Joka on mukavaa mutta vie keskittymistä. Leffois on kiva käydä sillon tällön, se on semmosta pientä luksusta arkeen ja tulee poistutta sisältä. Sinne mä ostan yleensä karkkia messiin mut himas paras leffa eväs on vaan kasa kaikkea mahdollista mättöä. B)

7. Kerro viimeisimmästä unestasi jonka muistat!
 Kerroinki jo J:lle mun viimeöisestä unesta jossa pyysin Michael Monroelta nimmarin mun äitille koska se fanittaa sitä, mut sit Marilyn Manson tuli ja repi sen rieakaleiks ja haukuin sen lyttyyn. 8< Oikeesti oisin kyl vaa sillee "omg marilyn manson :D :O :3 <3 xO" enkä sais sanaa suustani.

8. Uskotko yliluonnolliseen?
En ole oikein varma. Kyllähän ihmisille on kamalasti sattunut yliluonnollisia juttuja ja kerran itsekin spiritismiä pelatessa se lasi liikku. Pelästyin ja se loppu siihen. Mutku mä en haluis uskoa. Se kun tarkottas sitä että kuoleman jälkeen olis jotain. Uskovaisten ym lohtu elämässä on se kuoleman jälkeinen elämä, mun lohtu jaksaa, on ajatella aina sitä että joskus tää kaikki loppuu ja saan vaan nukahtaa ikuiseen uneen, ja olla olematta. En kestä ajatusta siitä etten saiskaan.

9. Onko sulla mitään kevät perinteitä, tyyliin vapputorilla käyminen tms?
Eipä oikeastaan. Onpa tylsää, mut ei vaan oo mitään. Vappukännit.

10. Viimeisin kirja minkä luit ja mielipide siitä?
Ompa noloa etten vieläkään oo alottanut lukemista uudestaan vaikka oon miettinyt sitä puol vuotta. Edelleen mun viimeisin kirja on vuoden 2014 alussa luettu Ozzy:n elämänkerta. Se oli hyvä. Nyt odottelen josko posti tois mulle pari kirjaa niin voisin taas repästää ja alottaa lukemisen.

11. Oudoin eläin minkä tiedät? 
Tää on vaikee! Koska on niin älyttömästi outoja ja upeita eläinlajeja, ja jopa sellaset ihan mukamas tutut eläinlajit on vallan upeita ja ihmeellisiä kun niiden elämää tutkii! (ps. avara luonto <3)


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kun uni ei tuu


Nyt uudistu ulkoasu! Söpöjä värejä ja poneija, jee. Ja taas inspis tähän syntyi kolmelta yöllä kun olin ensin pyörinyt pari tuntia aadeehoodeena sängyn pohjalla. Kun ei saa unta niin ei. Vaikka väsyttäs, huoh. Vihaan nukkumista. Tai lähinnä sitä että en nuku. Mitkään napit ei auta ja univelka kasvaa. Nyt on valvottava koko yö ja jaksettava huomiset koetokset. Eli mm alkava sellai ryhmä. Joku sosiaalisten tilanteiden ym juttu Torilla. Pelottavaa. Onneksi Susse tulee samaan ryhmään.

Mun terveyskuukaisi loppui sitten aikast lahjakkaan lujaa viime keskiviikkona. Poljin viimehetkellä puol ysin aikaan kauppaan hakemaan kaljoja. Poni oli täällä ja käytiin Amarillossa. Valvottiin taas aamuun ast, ku juomat loppu juotiin kahvia, ja ku se loppu juotiin teetä. Parin tunnin unien jälkeen suunnattiinkin Vipsulle jatkamaan. Ja joinkin sitten perjantai aamuun ast. Enkä saanut sillonkaan nukuttua kun pari tuntia. Oli ihan hirvee krabula koko vknlopun ja läskeilin holtittomasti mahan melkein halki. 

elementissäni
Tänäänkin sorruin sitten pizza-onlineen. Ikinälkä on taas tullut jäädäkseen. En enää voinut vastustaa himoa, kon en voinut keskittyä mihinkään kun mun päässä vaan höyrys pizza. Voi pissa.
Oon sentään ollut eilen ja tänään kiltisti Jopissa että jotain positiivista. Otin uuden peruukinkin käyttöön.


Ääh, ei oo mitään fiksua kirjotettavaa. Jatkan valvomista. Hartiat painaa.

ps. noi mun ajat kusee täs blogis et kosk oisin muka kirjoottanu. mut en nyt jaksa korjaa.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

PeLaSuMaTi


Toinen selvä viikonloppu tarvottu läpi. Perjantai meni melko kivuttomasti, kosk olin ihan poikki ja univelkainen. Hain postista muutaman leffan ja kaupasta herkkuja joiden parissa kuluttelin iltaa. En olis edes jaksanut juoda, vaikka pienen pienesti kaljahammasta kolottelikin. Lauantai olikin sitten toinen juttu. Heräsin jo ajoissa ja kaikki tuntui turhalta. Joinakin päivinä tietää vaan jo heti herättyään että se päiv tulee olemaan hanurista. No se oli sellainen. K-hampaan kolotus oli pahentunut ja seinät meinas kaatua päälle. Toivoin että mulla olis edes krapula koska sillon en vaatis edes muuta tekemistä kun pyjamapäivän teeveen ääressä, ja se olis vielä kivaa. 

Onneks en kuitenkaan sortunut pulloon kosk sunnuntaiksi oli sovittu J:n saapuminen tänne, ja sieltähän se sitten saapuikin! Käytiin hesessä syömässä ja leffassa. Mulla oli kaupungille saapuessa epätodellinen ja leijuva olo. Olin kai ollut liikaa näiden seinien sisällä piilossa maailmaa, joka sitten tuntui pelottavalta sinne yhtäkkiä taas hypätessä! Se olo meni kuitenkin ohi, ja kun leffan loputtua suunnattiin ABC:lle kahville tulikin lähinnä ylisosiaalinen olo. B) 

Sunnuntain asu.
Maanantaina melkein parin tunnin torkuttelujen jälkeen lähettiin kirppiksille, ja voi jumalauta mun ostoksia taas, minkäs teet kun lapsettaa aina ja ikuisesti! Tällänen kolmikko tällä kertaa muutti mun luo! Toi Muikkunen oli ihan täyttä "Pakko saada!" matskuu <3


Hupakko ei ymmärtänyt mun hattaran päälle vaan yritti vetää sitä pataan.
Houkuttelin J:n jäämään vielä toiseks yöks. Edettiin Super Mario 3d world; issä vaikka kuinka, loppumetrit häämöttää! Vähän ollaan hyvvii. Sen parissa meni hetki jos toinenk.in ja oli aika tuskaa nousta n. 4 tunnin unien jälkeen Jopiin tänään, mut mää tein sen. Vaikka sainkin aamulla jonkun kamalan kipu kohtauksen. Ei se kestänyt kun varmaan minuutin tai pari, mut oli kauhee, tuntu yhtäkkiä kun tyyliin synnyttäisin. Se oli varmaan Jumalan kosto siitä että mua vitutti ja ällötti salkkareissa Sannin synnytys kohtaus. 8( hyi.



Mario Time!!!!1



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vapaaehtoisesti lapseton


Miten mä taas kerran päädyinkin suomi24 keskustelupalstalle provosoitumaan. Tällä kertaa lukemaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Käsittämätöntä mistä näitä idiootteja riittää. (taino suomi24joo). Näiden neropattien mielestä ihminen joka ei pidä lapsista - tai halua niitä, on mielenvikainen, narsisti ja älyllisesti vajaa. Fiksuako sitten on puskea niitä kakaroita maailmaan siksi että yhteiskunnan normit pakottaa? Löytyy myös naisia jotka eivät haluaisi lapsia, mutta tekevät niitä siks että muut sitä odottaa. Siksi, että sen sanominen ääneen, ettei pidä lapsista, on tabu.

Itse en ole koskaan vakavissani ajatellut että tulisin joskus äidiksi. Se ei ole koskaanikinä tuntunut luonnolliselta minulle. Koska, (vetäkää nyt henkeä ja laskekaa kymmeneen), EN PIDÄ LAPSISTA.

Ja musta se on ihan yhtä luonnollista kun se että joku ei pidä hämähäkeistä, maksalaatikosta, koirista tai porkkanoista. Enhän mäkään käy ihmisten kimppuun, jos ne ei pidä vaikka kissoista jotka taas on omasta mielestäni upeimpia ja sulosempia eläviä olentoja maanpäällä, ja Hupakko on mulle yhtä tärkeä on oma ihmislapsi joillekin. Kyse on varmaan siitä että en pidä ihmistä yhtään sen ylemmällä tasolla, kun muitakaan eläimiä. Ja jos mun pitäisi pelastaa palavasta talosta joko Hupakko, tai jonkun vauva, pelastaisin Hupakon. Totta helvetissä pelastaisin oman läheiseni. Narsistista on ajatella että ihminen olis jotenkin ylimalkaisesti kaiken muun yläpuolella.

Ja sitten ne hermoja raastavat lauseet joita kuullessaan vela
saa kuulla elämänsä aikana ihan liikaa, ja jotka repii hermot riekaleiksi joka kerta. 

"Kyllä sä vielä muutat mielesi"
Siis mitä vittua. Miksi mä muuttaisin yhtäkkiä mieleni näin suuressa asiassa, missä on kyse koko loppuelämästä?

"Sulla alkaa vielä biologinen kello tikittää"
Mikä ihmeen biologinen kello. Onko se sitä samaa kastia kun se että on luonnonlaki hingata niitä kusivehkeitä säännöllisesti yhteen? Ja tietysti niitä jotka jumala loi sopimaan keskenään.

"Olet itsekin ollut lapsi!"
No shit sherlock. Se oli äidin ongelma. Mun ei tarvinut uhrata elämääni pitämällä huolta ja kasvattamalla toista ihmistä. Mun ei tarvinut myöskään kestää ulkopuolisena ärsyttävää itseäni.

"Olet itsekäs kun et hanki vanhemmillesi lapsenlapsia"
Nytsitten. Itsekästäkö ei olis synnyttää tähän pahaan maailmaan uusi rikkinäinen lapsi joka sais koko elämänsä aistia ja tuntea miten sitä ei koskaan edes haluttu. 

"Kyllä sitä lasta oppii rakastamaan heti kun sen saa syliinsä!"
Typerä klisee. Kaikki ei opi ja kokee ihan hirveitä omantunnon tuskia siitä että se möykky sylissä tuntuukin vaan vieraalta. Sitä ehkä oppii ajan kanssa rakastamaan, tai sitten ei. Maailma on pullollaan niitä, joita ei koskaan opittu rakastamaan.

Ja sit se oletus, että kaikkien mielestä ne vauvat olis söpöjä ja niille tekis mieli leperrellä. Mä en nää sitä vauvaa yhteen sen ihmeellisempänä ihmisenä kun jotain pystybaarissa kaljaa juovaa Jormaa. Eikä mun tee mieli hymyillä ja leperrellä sille yhtään sen enenpää. Eikä mua kiinnosta nähdä sataa valokuvaa siitä kun jonkun pikku kakkakoneesta joka kulmasta. Tai kuulla yksityiskohtia esim. vaipan vaihdosta. En mäkään esittele ihmiselle joka ei pidä kissoista, mun kännystä sataa kuvaa Hupakosta ja kerro miten paljon sen laatikossa oli taas kakkaa. Vai pitäskö ehkä alottaa!
t. KisuNÄityli_88

Pointti oli se että tehkää rauhassa niitä kersojanne ja eläkää perhe-elämäänne, mutta antakaa myös muiden valita itse tiensä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kuveja


Olin tänään I:n ja Kulli-Leenan (toi pehmolelu) kanssa ottaa kirvatsis kuvii. En osaa päättää mitä lisäisinkin mihinkin niin lykkään ne tänne. ps. kevät tulee, kevät on kiva <3









perjantai 6. maaliskuuta 2015

Romahdus


Mun alku viikko alkoi kauhean hyvin. Keskiviikkona kirjotin päiväkirjaani, että tältäkö se tuntuu, voida hyvin. Ikävät ajatukset pysyi poissa, olo oli tasaisen iloinen ja aktiivinen, sain enemmän aikaan kun yleensä viikosssa. Olin Jopissa, kävin kaupoilla, siivosin, kokkasin, värjäsin hiukset, kävin jopa lenkillä. En hermostunut edes epäonnistuneesta hiusvärioperaatiosta. Tällästä tulosta tuli värinpoistosta,  joka ei menny ku strömsössä ;


No, ilmeisesti mulla ei vaan ole oikeutta olla onnellinen. Eilen kun heräsin mun silmä oli punanen kon paviaanin perC. Kun pääsin Jopista ja sain piilarit pois päästä se vaan paheni, kirveli, särki, valui, eikä edes pysynyt kunnolla auki. Saunassa mä itkin ja rukoilin kädet ristissä jumalaa, että parantas mut. Ku se tsiisuksen veri sielä golgatan ristillä munkin takia on vuodatettu ja blaablaablaa. Niin ne jeesus-illoissa sanoo. Mutta jumalaa ei ole tai sitten se vihaa mua. Nimittäin tänä aamuna siitä silmästä oli vielä kaikenlisäksi sumentunut näkö.

Menin vähän paniikkiin, ja mietin jo pahimpia juttuja, millasta olis elää sokeena ym. (ei millastakaan, en edes yrittäs, se ois suiciden paikka) Soitin iskälle et mitä mä teen. Se käski mun mennä kysymään apteekista siihen jotain. Ja se apteekkitäti sano ettei siihen auta mikään sieltä, ja että mun pitää ehdottomasti mennä lääkäriin! I heitti mut sitten päivystykseen. Jonottelin että pääsin edes siihen ilmoittautumis tiskille, ja joku muija katsoi mun tietoja ja sen jälkeen ääni muuttui kellossa. Ei se edes kuunnellut loppuun sitä, että en näe tällä silmällä enää - vaan ilmotti että niillä on vaan yksi lääkäri ja muutenkin hässäkkä että mua ei aleta siellä hoitamaan, että mun pitää mennä muualle. Koitin kysyä mihin mun sitten pitäisi mennä kun en ole koskaan ollut, niin se vaan tiuski et ei hän osaa sanoa mikä on mun joku alue ja sanoi moimoit. Jäi ihan vitun tyhmä olo kun kävelin sieltä kotiin. Miksei se edes voinut kertoa mulle mihin mun sitten pitäisi soittaa? Vaikka väliäkös sillä, en mä tän puhelinvamman kanssa oo mihinkään soittamassa. 

Kun pääsin kotiin joku jännitys ja olo raukes (vaikka olin ottanut temestan) ja itkin vaan hysteerisenä vessan lattialla hakaten nyrkillä koko silmää. (just ku pääsin mainostamaan etten muista koska oon viimeks itkenyt kunnolla). Mun pään valtas vanhat tutut ajatukset mä oon ansainnut tän, oon ansainnut vielä pahempaa, mua pitää rangaista. Pengoin itkien lääkekaapin läpi ja mietin niiden kaikkien tunkemista suuhun. Mutta ei siellä ollut mitään millä saisin tuhoa aikaan tarpeeksi. En mä edes halua kuolla. Olisin halunnut vaan sen viikon kestävän huonon olon joka noista lääke yliannostuksista jää. Sen olisin ansainnut. Enkä edes tiedä miksi. Tunsin vaan itseni saastaseks ja arvottomaksi. 

Makasin ja mietin, pääsenkö mä ikinä tästä päänsisäsestä helvetistä pois. Oon aina kuvannut mun mielen maiseman sellaseksi metsäksi. Sielä on paljon kuusia, ja muita puita. Mun eli peikon, lisäks siellä asuu PAHA. Se on sellanen musta möykky. Se on tehty kaikista niistä paskoista tunteista.
Ja me eletään sielä ihan kahdestaan. Mun koko elämä perustuu siihen että mä juoksen sielä metsässä ja koitan paeta siltä. Välillä löydän puiden suojista hyviä piiloja joissa saan elää rauhassa. Kunnes taas paljastun. Sielä metsässä on muutamia aukeita kohtia joihin paistaa aurinko. Välillä löydän sellaisia, ja nautin valosta, onnesta, kaikesta kivasta. Niissä on vaan se miinus, että kun olen aukealla, pahan on helpompi löytää mut. Eli mitä enemmän mä uskallan, sitä suurempi riski on taas tippua pohjamutiin. 

Mun piti mennä tänään Jopiin, ja illalla laittaa itseni nätiksi ja mennä Vipsun synttäreille selvinpäin. Saankin nyt maata hämärässä huoneessa valonaran puolisokean silmän kanssa tän perjantain.

  This is my life.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Joku nokkela otsikko


Niisk. Peikki on kipeä. Kauhee flunssa. Makasin vaan eilisen pimeässä, seuranani elokuvat. Perjantaina join kera J:n, Vipsun, Ponin, Jukkiksen, Roosan, Ilkun ja M:n. En taaskaan päässyt baariin asti vaan otettiinkin taxi Vipsun luo ja jatkettiin siellä osan porukan kanssa. Säästypähän rahat, ja oli kivaa. Eikä tarvinut pelätä kultahampaita. B)

Nyt mulla alkoihin sitten tipaton maaliskuu. Ja muutenkin terveellinen, nimittäin myös herkut ja einekset on nyt kuukauden bannassa. Aion tehdä itse terveellistä ruokaa. Ja vähentää tupakointia. Ensin ajattelin lopettaa kokonaan, mutta en mä kaikkea voi samaan aikaan lopettaa tai pää sekoo. Niinpä vaan vähemmän asteittain. Ei tälläsestä aski päivässä meiningistä mitään tule. Ei näillä tuloilla. Liikunta pitäis myös sujautella mukaan elämään taas, kunhan tästä paranen. Ja tän kuukauden tarkoitus ei kerrankin ole pudottaa painoa, vaan saada itselleen parempi olo. Jos pari kiloa vaikka tippuisi samalla niin se ois vaan plussaa. Jos vaikka innostuisin elämään jatkossakin terveellisemmin niin siinähän se sitten tippuu omaan tahtiinsa. Ei mun suurin ongelma ruuan kanssa edes ole mun paino ja inhottava ulkonäkö - vaan se miten se hallitsee mun elämää ja ajatuksia. Se on sairasta ja välillä tosi hajottavaa. 


Tällänen kipeily look tänään. Nyt lähden Ariel kalsareissani Lidliin palauttamaan pulloja.