tiistai 9. helmikuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu


Perjantaina olin M:n kanssa kirppiksellä ja Puuvillassa ja ostin tälläsen kivan yksisarvisen ystävän (eivittu taas) ja herkkuja sen kunniaksi että raheeta oli vielä tilillä. (oon kyllä ostanut lähiaikoina liikaa muitakin herkkuja ja sitä rahaakaan ei kauaa tilillä ollut)


Hupakolla on joku pakkomielle koittaa ängetä nykyään jokaseen kuvaan mukaan. Selfietkin on täynnä harmaita kylkiä ja hännän viuhahduksia.
Ne loputkin rahat sieltä tililtä tosiaan katos, kun mun päässä taas kerran jokin napsahti ja pelasin kaiken. Voitin vielä ihan kivasti osan takaisin, mutta yöllä laskuhumalaangsteissani pelasin nekin. Olin oikeasti ihan valmista kauraa pöpilään, oli niin toivoton olo. Itkin vaan ja tuntui ettei tästä elämästä tule enää yhtikäs mitään. Onneksi ihana isä lainasi mulle rahaa, ja pankkitunnukset ovat nyt piilosilla poismulta, niin en pääse kasinoille mokailemaan. En olisi ikinä uskonut että rahapeleihin voi jäädä näin pahasti koukkuun. Haaveilen vaan koko ajan jostain tonnejen jackpoteista ja suunnittelen mitä kaikkea kivaa niillä rahoilla tekisin (tai teen kun oikeasti kuvittelen ne vielä joskus voittavani)... todellisuudessa kai pelaisin nekin. Mutku. Se on mun ainut mahdollisuus elää! Ei näillä tuloilla voi tehdä yhtään mitään. Mennä yhtään mihinkään. Olen turhautunut siihen että mun elämä rajottuu kolmen kilometrin säteelle tästä kämpästä. En poistunut koko viime vuoden aikana satakunnasta kun kerran tai kaks. Kipeetä. Kotona taas olen ollut enemmän kuin koskaan. Odotin jopa ihan kauheesti tällä viikolla H-valtaan iskälle ja P:lle menoa mutta sekin peruuntui.


Odottelen että uninapit vaikuttelee. Huomenna on päästävä ajoissa ylös koska ahdistuksenhallinta- ryhmä. Josta oon oon ollut jo enemmän pois kun paikalla. Hirmu vaikeaa pysyä sovituissa menoissa ja tapaamisissa. Stressaa jo nyt ihan sairaasti perjantainen uimahalli käynti toimintaterapeutin kanssa. Oon perunut sen jo kaksi kertaa ja enää en vaan yksin kertaisesti voi. 

Onneks perjantaina tapahtuu muitakin kivoja asijoita, niistä lisää joskus!

torstai 4. helmikuuta 2016

Estä minua uppoamasta, herätä minut horroksesta


Apua, oon täysin jumissa kirjoittamisen kanssa. En tiedä mitä sanoa. Kaikki on ihanaa hyvin mahtii silti paskeeta kakkaa jummmalautaa. Välillä tekisi mieli vaan lopettaa itsensä, kunnei jaksa enää sekasotkuista päätä joka ei jätä rauhaan sekunniksikaan ajatuksiltaan joiden perässä en pysy. Välillä taas tekis mieli itkeä onnesta. 

Tammikuu meni. Hups pois kului. Nopeasti ja silti tavallaan hitaasti. Toivoo neiti ristiriita. Oon löytänyt ihanan ihmisolennon. Hurjaa, ollaan nähty ihan jokaisena päivänä siitä asti kun tavattiin. Tai jona se antoi mulle piparkakkutalon, ja mä tanssein kännissä sen syliin. B) 

En tajua miksen silti voi nyt vaan iloita tästä vaan jokatapauksessa on ilmeisesti kustava jotkut asiat, lähinnä ne perusasiat kuten raha, nukkumis ja syömisjutut. Mokaaminen on kai vaan se mun juttu. Pelasin varmaan yli puolet viime kuun rahoista, velkaannuin sen, ja juomisen takia aika pahasti. Ja se paskin, eli nukkuminen on ehkä eniten sekasin aikoihin. Joko valvon yöt, tai sitten nukun sellaisia 10-16 tunnin unia joiden jälkeen olen edelleen kasa väsymystä. 
"Ei enää uni auta väsymykseen, eikä aamulla kello auta herätykseen"


Lupaan (ainakin itselleni) kirjottaa useammin. 
Nyt ei pysty, ei enenpää.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uusvuas


Uusivuosi meni kerrankin kivasti, ei mitään draamailuita tai pahoja asioita - joita joka ikinen uusivuosi on tapahtunut siitä asti kun lopetin viettämästä uudetvuodet Pommacin voimin. Uudenvuoden juhla on ollut mulle aina vähän niinkun perjantai 13. 

Päivällä meinasin kyllä alkaa taas vainoharhailla ja saada jotain ikäviä oloja koska tuntui että mun bileet kutistuis kasaan ja kaikki peruisi. Jankutin kuitenkin itselleni että ei se määrä vaan sen laatu ja loppupeleissä meitä oli just oikea määrä ainakin siihen että tinat riitti kaikille! Mun tinasta tuli joutsen. Ja jonkunlainen pesäkolo. Toivottavasti se ei tarkoita sitä että erakoidun vielä tämänkin vuoden koska mulle alkas ihan oikeesti riittää B)

Ural mocca <3
Pihaan oksentaminen ja kebabbilan lattioilta syöminen ja naapuripöydistä lisäruuan pummiminen ehkä meni taas vähän yli mutta ei se mitään, pääasia että oli hauskaa. Sinne meni mun hieno kasvisyöntikin. Jaksoin olla kiinnostunut lihattomuudesta ja animalian sivujen pakkomielteisestä selaamisesta tasan sen verran kun kaikesta muustakin. Sen pienen ohikiitävän hetken. Olin mää silti melkein kuukauden lihaton. Nyt taas lihat on. Olen itsekäs.

Jatkettiin vielä toisenakin päivänä biletyksiä. Tosin mä en saanut paljon mitään alas ja illalla luovutin. Oli silti kivaa hengailla ihmisten kanssa, ja mulla oli taas kauhea höpöhöpö krapula päällä. Joskus se melkein voittaa sen humala illan. Kon ei ole enää ihan sekaisin mutta silti olo on tosi vapautunut. 

Taas uus ykssarvinen 8) 
Yks niistä jutuista mitä tilasin jouluraheilla.
Mulla on hyvä olo tästä vuodesta. Oon tavannut uuden ihmisen. Silleen tiettekö aikast tosi kivan ihmisen. :3 Oon hymyillyt viimisen viikon aikana varmaan enemmän kun puoleen vuoteen. Pelottaa sanoa se ääneen. Ku pelkään et kaikki hyvä taas menis pois jos innostun liikaa.


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Oisin halunnut kirjottaa kunnon päivityksen kuluneesta vuodesta, mutta koska osa aikaa on sellasta mössöä päässä en edes yritä. Pyydyinpä sitten täyttelemään tätä vakkari kysymys-vastaus hommelia jonka olen muistaakseni parina muunakin vuonna tehnyt.

Oletko saanut uusia ystäviä tämän vuoden aikana? Oon mie pari kivaa otusta!

Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Hm, en mää mitään isoa ainakaan.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Oon.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta. Kivoja kreisibailaamis iltamia on ainaki ollu montasen monta. TänäKIN vuonna. : P Ja mökkeilyt!



Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Ehkä. En tiedä mitä tapahtui.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Aina sama tylsä Peikki vuodesta toiseen.

Oletko lihonnut? Laihtunut ja taas lihonnut.

Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana? Enp ole.



Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Septum. Ja uusvanha nenänsivu tuli viime viikolla bäk.

Kuka oli paras uusi tuttavuus? No ne pari kivaa otusta ainaskin. Ja sit yks muukin :3

Synnyttikö kukaan läheisesi? Hyi, ei onneks. :D

Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi sitäkään.

Missä maissa kävit? En missään. Tampereella ::::D

Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015? Elämän.




Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015? Päivämäärät on sotkua päässä. En ole enää varma onko jotkut asiat tapahtuneet tyyliin tammi - vai heinäkuussa.

Vuoden suurin saavutuksesi? Päättää näin viime hetkellä lopettaa kotiin erakoituminen ja mennä pelkoja päin! (oommä silti aina kotona mut tein mää silti sellasen hienon päätöksen, käytännön toteutus onkin sitten ihan eriasia :D)

...ja suurin epäonnistuminen? Luottotietojen kuseminen nyt ainakin.

Kärsitkö vammoista? Lähinnä päävammoista.

Mikä oli paras asia jonka ostit? Nintendo wii-U? Sänky vaikka vihaanki sitä? Emmä tiedä.



Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Joidenki ystävien. Äitin joka on jaksanut kuunnella mun itkut ja angstit tänäkin vuotena. Iskän joka pakotti mut viikkojen itkun jälkeen hammaslääkäriin :D

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Oikeastaan aika monenkin. Myös oma.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Pelaamiseen ja kaljaan varmaan .___.

Mistä innostuit eniten? Ainakin viron kielestä ja se innostus kesti sen kaks kurssituntii huoh

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi? Vaikea sanoa, kun mielialat vaihtelee aina niin paljon.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Eläväni.

...entä vähemmän? Angsti viltin alla huojumista.

Miten vietit uudenvuoden? Teljettynä jonkun hullun serbin asuntoon \o/



Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En mä tiedä muuttaisinko mitään yksittäistä hetkeä. Kaikesta voi oppia jotain.

Rakastuitko vuonna 2015? Rakastin. Ja ihastuin.

Mikä oli mieluisin tv-sarja jota seurasit? Salkkarit 4-ever :D

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viimevuonna samaan aikaan? Vihakin on vahva sana.

Mikä oli paras lukemasi kirja? Omg en oo tainnut lukea yhtäkään kirjaa kokonaan tänä vuonna o_o

Mitä halusit ja sait? Materiaa : |

Mitä halusit, muttet saanut? Muuttaa. Mut ei se haittaakkaan. 8)

Mikä oli vuoden suosikki elokuvasi? Entiijä elokuvasta mut American horror storyn neloskausi <3333333




...entä musiikillinen löytö? Ehkä Olavi Uusivirta.

Mitä teit syntymäpäivänäsi? Oisinkohan ollu krapulassa kotona. Tai Ponyn kanssa juomassa.

Ketä kaipasit? Joitakin vanhoja ystäviä.

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Hupakko. Se aina muistuttaa siitä etten voi kadota. Se on mun lapsi. Se tarvii mua.

Huoh, oikeastaan tää seuraava kotivaatekuva huppu päässä kuvastaa paremmin tätä vuotta kon yksikään noista aiemmista.


Mutta
 pian onkin uus vuosi ja uudet kujeet! ^___^

(oon tunkenut liikaa hymiöitä tähän postaukseen ja mua ärsyttää ne 8( .... taas uus nyt lobetan!)

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulu ja sillee


Viikko sitten mua oikeastaan vähän ärsytti koko joulu, mutta ihan kivasti olen selvinnyt. Tiistaina tein kotona joulutorttuja ja pipareita, homma itsessään oli aika perseestä eikä mun keittiötouhut koskaan mee kun strömsössä, mut olin kuitenkin tyytyväinen että sain sen verran itsestäni irti. Illalla JuhQ ja Pony tuli kyläileen ja höpöteltiin ja hengailtiinkin yli kahteen asti yöllä. Oli kaikenkaikkiaan aika jees päivä. (olin kahvi linjalla vaikka näinkin ihmisiä wau) Ylipäätään ne karseat masennus oireet ja itsetuhoiset ajatukset joissa velloin muutaman viikon on vaan häilyvä muisto. Olo on ollut kumman hyvä. Vaikka oonkin paljon edelleen vaan kotona pyjamissani, ja kaikki muu tekeminen tuntuu kovin raskaalta, olo on ollut ihan kiva. Unirytmit on sekaisin, en pysty keskittymään elokuviin tai mihinkään tekemiseen kauaa, mutta esim musiikki kuulostaa taas ihan vitun hyvältä. Jaksan suunnitella taas asioita ja iloita niistä suunnitelmista. 
Valvoinkin sitten koko tiistain ja keskiviikon välisen yön koska en halunnut rytmejä entistä pahemmin sekaisin. Onnistuin mokaamaan ja pelaamaan 100 euroa... mut onneks tsiisus pelasti mut vielä viimeisen kerran ja voitin omani takaijsin ja vielä 70 euroa päälle! Olin vähä tälllee;


Nyt aion antaa mun pankkitunnukset Ilkun luo naapuriin ja se ei saa antaa niitä mulle ilman hyvää syytä. En jaksa enää elää makaroonilla (joka tulee korvista ulos) siks että pelisivut on taas vieneet kaikki rahat. 

Keskiviikko iltana lähdin äitille viettämään joulua. Ä oli tehnyt hyvää savulohi salaattia. Syöpöteltiin, vaiheltiin kuulumisia ja katottiin illalla leffa.

Äiti: Katotaanko tää Diana! Prinsessa Dianasta.
Mää: Mihin se kuoli?
Äiti: *vastaus*
Mää: Tylsää. Oliko sillä päihdeongelmia? Mielenterveysongelmia?
Äiti: Se viilteli itteään! 
Mää: No sit katotaan.

:D

Jouluaattona tehtiin vaa mein lemppariruokaa eli tonnikalalasangnea. 8) Mä oon lopettanut lihansyönnin (paitsi kalan) niin joulupöytäantimet ois jäänyt vähän tylsiksi. Sain lahjoja vaikka sain niitä kyllä jo ennakkoon 2 kk ennen jouluakin paketoituna. Tulin kotio joskus kymmenen aikaan illalla vasta. Kävin joulusaunassa ja tilasin joulupukin tuomilla raheilla netistä muutaman kivan jutskan jotka esittelen joskus kon ne tulee. Sain kerrankin unta ilman uninappia aikast hyvin.
Tänään ajattelin ehkäpä maistella olusia koska sain lahjaksi mm kopan kaljaa :::D <3 



ps. oon ihan koukus tähän biisii 8)

Kivoja joulupyhijä kaikille! :3

tiistai 8. joulukuuta 2015

Aamuyön mietteitä


Hmph. Taas yksi yksinäinen yö läppärin huminassa seiniä tuijotellen. Feispuukin sivupalkki näyttää miten kaikki muut on nukkumassa. Ei ole ketään kelle jutella. Ei elä ihmiset Peikin rytmissä. Ei pyöri yhteiskunta öisin. 

Selailen tylsistyneenä kaikkia mahdollisia someja läpi ja mietin, että miten joskus tutuistuin netissä ihmisiin. Sillonku vielä irkattiin. Ja mesetettiin. Sillon oli helpompaa löytää samanhenkisiä nörttimyksiä internetin ihmeellisestä maailmasta, kon kaikki ei vielä somettaneet. Nykyään on vaan kaikenmaailman feimejä ja tälläset nolifet jää pohjamutiin. Seuraa haetaan vaan kaikkiin mahdollisiin älypuhelinsovelluksiin mistä en tajua, enkä halua tajuta mitään - koska en koe vieläkään luonnolliseksi kirjotella kännykällä. Oon siinä superhidas ja mun sormet on liian suuret. Siirryn aina koneelle vastaamaan jos joku kirjottaa vähänkään pidemmän viestin. 

No, voisikai sitä olla itsekkin aktiivisempi. Muttakun kaikki nukkuu, saatana. Ja välillä turhauttaa edes yrittää tutustua ihmisiin kon ne keskustelut menee usein esimerkiksi tyyliin näin. 

Joku: Moi
Peikki: Moiks :3
Joku: Mitä kuuluu?
Peikki: *monen lauseen mittainen vastaus omista kuulumisista ja kysymys miten sillä toisella menee*
Joku: Iha ok

................aha.
 Siis miksi alunperin aloitit keskustelun jos et aio jatkaa sitä? Vai eikö jotkut ihmiset vaan ihan oikeasti osaa. Eikö tarkotus olis ehkä jotenkin kommentoida niitä toisen kuulumisia, kertoa omistaan ja saada keskustelu käyntiin? Vai olenko mä missannut jotain. Näitä "ihan ok" - ihmisiä nimittäin tuntuu olevan ihan helvetisti. Miten tollasta keskustelua voi enää jatkaa? Ärsyttävää.

Kaipaisin mun elämään jotain uutta ihmistä.
Tahtoisin ihastua. Tahtoisin paijata. En tiedä miksi se on niin vaikea sanoa ääneen.
Kai me kaikki (melkeinkaikki) halutaan tulla rakastetuksi ja rakastaa. 
Silti mua oksettaa sanoa se ääneen. Helpompaa on valehdella olevansa tunnevammane paska. 
Pidän itseäni liian puistattavana ja vaikeana. Että kukaan voisi pitää minusta enää koskaan sillätavalla. Siksi se kai tuntuu oudolta sanoa ääneen. Siltä, että vaatisi jotain mitä ei ole ansainnut.

No, onneks on tää söpöläinen joka muuten näyttää tässä ihan pupulta B) 

^______^


Yh, rytmit on kamalan sekaisin. Näköjään iltapäivällä kello neljä alkaa olla vakkari aika heräämiselle. Muuten olen voinut hieman paremmin. Lopetin sen typerän lääkityksen koska 
en kestänyt niitä alkuoireita. Itkin vaan päivät pitkät ja halusin kuolla. Ei ole ollut niin
hirveä olo aikoihin, mitä niiden parin viikon aikana. 

Sit vaan jokin napsahti taas päässä parempaan suuntaan ihan hups vaan, ja sain jostain voimia tehdä päätöksen lopettaa kotiin erakoituminen. Nää rytmit ei vaan meinaa oikein tukea sitä päätöstä. Öisin kun on vähän vaikea sosialisoitua.

Oli kiva vknloppu. J saapui perjantaina tänne ja käytiin kirppiksillä ja vietiin vähän kodittomille kisseille ruokaa johkin keräyshommeliin. 

J toi mulle ihanat pikkuset apinavavvat joululahjaksi (+ norsun joka kakkaa karkkia ja possu karkkeja ::::D aikast Peikkimäisiä lahjoja)

Ostin kirppikseltä tollasen pörrösen ja söpön hupparin, joka menee kyllä takistakin kun on niin lämmin. 


Noilla apinoilla oli vaatteitakin mukana että voin pueskella niitä :D <3 
Noh, lopuksi päädyttiin sitten kuitenkin sinne iänikuiseen Alkoon, vaikkei pitänyt. Eijpä se haittaa kun oli kuitenkin ihan jees ilta. Mitä nyt mie olsin voinu jättää taas naapureille kälätyksen, Ponyn kanssa hölmön pikkuriidan ja narikkaraivarit väliin. 8)

Lavvantai meni J:n kanssa hesemättöjen ja leffamaratoonin parissa. Sunnuntai meni jossain tokanpäivän krapula sumussa, mut eilen taas vähän elin. Kävin kaupungilla omahoitajan ajalla ja Ponyn kanssa Puuvillassa. Tokihan sain taas raheeta kulutettua - ja vielä ihan liikaa. Mutkunmutkunmutkun mun oli ihan pakko.



Äiti kysyi puhelimessa mitä järkeä ostaa jouluvaatteita kun niitä voi käyttää vaan kerran vuodessa, tokaisin että "Kai sä mut tunnet, mä voin käyttää niitä vaikka keskellä kesää kun lähden bilettämään, siinähän se jekku piileekin! B)"

Tulipas materiatäyteinen postaus. Se on se. Rahapäivä ollut, ja mennyt. Pian lähden kuluttaan loput viimoiset raheet Prismaan ruokaan ja tupakkaan, ja sitten taas itketään loppukuu. Jouluvaatteet päällä syön sitten kynsiä ja silleen. 

Puspus t. Peikki