maanantai 15. joulukuuta 2014

Kuulumissiiisissiisisisisisisisia


Huh, hurjan rankka viikko ollut. Jopissa jännittämisen lisäksi mulle on nakitettu taas kissojen hoito ja siivous isän talolla. Kiirettä on pitänyt. Perjantaina olin siellä yötä. Siivosin monta tuntia ja kirosin, että miksi otin koko homman ylipäätään vastaan. Väsytti ja selkään sattui. Ei tälläi koti-hiiri oo tottunut näin hektiseen menoon. Kun ei ehdi enää ikinä pitää kotipäivää nintendon parissa räjähtäneenä surullisen kuuluisa Pöllö- aamutakki päällä.

Ydymaimon kanssa menossa nukkumaan.
 Lauantaina Poriin päästyäni päätinkin yhtäkkiä, että on pakko saada nollata. Niinpä menin Ural Moccan kanssa I:lle viettämään porukalla iltaa. Muisti alkaa pätkiä jo ennen baariin lähtöä. Tilitiedot kertoi että mä oon silti juonut vielä yhen juoman tullissa, ja 5 Montussa. ._. Juttelin sielä Markoboyn kanssa! Voi nolous mitä paskaa oon höpöttänyt sille. Ei lähteny messiin mun luo jatkoille pelaan Donkey Kongia höh. x'D 

Uralia <3
 Eilen olikin sellainen olo kon olis jäänyt katujyrän alle. Jokaiseen lihakseen sattui ja voi helvetti, mikä uupumus. Oon vissiin kaatuillutkin lauantaina koska mustelmia. Kotiin tulosta ei ole mitään muistikuvaa. Alotin silti uuden viikon heräämällä ajallaan Jopiin ja kävin I:n kyydillä hoitamassa iskän kisut. Pian alkaakin sitten oman keittiön puunaus.

Hyvääkivaa alkavaa viikkoa kaikille. :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Stressi


Alotin nyt toista viikkoa siellä Jopissa. Toisaalta tykkään olla siellä tosi paljon, on kiva tehdä jotain. On joku syy nousta aamuisin. Ja se työkin on ihan jees. 

Mutta, oon näköjään sosiaalisesti edelleen ihan täys nolla. Onhan se helppoa kälättää kavereiden seurassa, tai kännissä. Mutta nää uudet tilanteet, huoh. Yhtäkkiä en saa edes vastattua aina ihmisten tervehdyksiin. Menen lukkoon, ja jään miettimään niitä tilanteita tunneiksi, ehkä jopa päiviksi. Sitä miten tyhmältä olen vaikuttanut ollessani hiljaa, tai jos olen saanut vastattua, niin mietin miltä olen kuulostanut, tai olenko vastannut oikein. Mokaan jokaisen sosiaalisen kanssakäymisen. En uskalla kysyä henkilökunnalta apua. Alan pelätä puoli tuntia ennen jonkun mutterikasan loppumista, että miten saan kysyttyä missä niitä on lisää. Kun se on hoidettu alan pelätä seuraavaa asiaa.

Tuntuu myös että niitä sosiaalisia tilanteita puskee yhtäkkiä ihan joka paikasta. Koko ajan törmään johonkin tuttuihin vapaa-ajallakin. Kaupungilla, bussissa, kaupassa. Ja olen niissäkin lukossa. Sydän hakkaa, kädet hikoaa, päähän sattuu kun puren hampaita yhteen. Hartiat on kipeät koska olen koko ajan jännittynyt. Voispa olla vaan normaali ihminen, eikä tällänen hiiri.

Onneks mul on tääl koton tyyppei joiden kans ei tarvi jännittää, niinku esim nää uudet ystävät;

Täs kuiskin niil salaisuuksia.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Varjoista valoihin

Tää viikko on ollut ihan jees, tai ainakin oon ollut pitkästä aikaa suurimman osan ajasta paremmalla mielellä. Oon tehnyt aika paljon muutakin kun istunut himassa sekoomassa. Vipsulla taisin käydä 3 päivänä hengailemassa ja kahveella? Keskiviikkona oltiin Sussen kanssa jeesus illassa, ja haettii sen jälkeen koppa Pirkkaa. Käytiin Amarillossa ja vähän Cabassa joraa ja pummii juomia! Oli kivaa.

Nukuin perjantaina melkein puol kolmeen. Olis masentanut varmaan ihan suokelisti mutta kosk heräsin viestiin jossa luki "JEEE!!" tuli hyvä mieli. Tasa-arvoisen avioliittolain läpi menostahan siinä oli kysymys. Feispuukin seinä oli täynnä kerrankin onnellisia päivityksiä. Ois ollut hyvä syy lähteä juhlimaan kavereiden kanssa, mut mä biletin lakkaamalla sateenkaarihomokynnet ja siivoomalla. B-)

Valvoinkin sitten koko yön ja pari lävistystäkin teki siinä comebackin! Mullon ollut lähiaikoina surku kaikista niistä, joista oon luopunut mutta onnekseni parista reijästä meni vielä koru läpi! (vähän tunkemalla)

nenä ja huulessa keskimmainen on nyt uusvanhoja!
Lauantai aamuna suuntasin junalle, ja lähdin H-valtaan viettämään äiteen kanssa kivaa Äiti-Tytär aikaa. Kattokaapas mitä löysin Tokmannilta! Toi oli siellä sellasten isojen hurjien nallepehmojen joukossa ihan yksin ainoana väriläiskänä - ja katsoi mua sillä ilmeellä, että se haluaa muuttaa mun luo! Niinpä vähän vinguin, ja Ä osti sen mulle. ;) 

Sen nimi on Hopo-Leena <3
Oli kiv päivä. Läskeiltiin, katottiin telQ, vähän siivoiltiin, ja vaan höpöteltiin. Ä teki mun herkkua, eli tonnikalalasangnea! (se pitää olla äitin tekemää) Söin sitä oikeesti varmaan kaks kiloa päivän mittaan. :s <3 Oon siihen ihan hulluna, joku joulu sain siltä joululahjaksi kokonaisen tonnikalalasangnen lahjanaruissa. 8D

Namnamm.
Unikaveri puspus<3


Ihana aamiainen! Mukanasta, pekonia, itse leivottua sämpylää, omnnom.

Ton aamiaisen jälkeen imuroitsin, ja lähdettiin kierteleen H-vallan pari kirppistä. Sain kivan paidan, ja shortsit jotka ei kyllä ihan mahtuneet (vielä). Oikeesti kävin vaa'alla tänään ekaa kertaa kevään jälkeen ja voi luoja, oon lihonnut 13 vitun kiloa. Pakko tehdä asialle jotain. Mut tänään en tod vielä tehnyt vaan kirppistelyn jälkeen oli pizzerian vuoro. :D



Lopulta menin vielä käymään iskän ja P:n luona. P:lta oli poistettu etuhampaat ja en voinut sille mitään että lens kääretortut (voi jumalauta tätä mun syömistä) suusta kun repesin, kon se selitti jotain asiaa vihastuneena, hampaattomana ässä suhisten ja ärrä päristen. Iskä vielä kiusas sitä koko ajan ja tuli naurettua pitkästä aikaa vedet silmissä, kon P vielä aluksi koitti olla vihainen et me naurettiin sille, mut repes lopulta itsekin 8) Sainpas taas sieltäkin pari paitaa ja muuta!

Pian oiskin sitten nukkumaan menon aika, koska aamulla kello soi ennen kasia. Nimittäin huomenna mulla alkaa se Jopi! Alkaa kyllä jännittää melkosesti. Kun on ollut puoli vuotta kotona, nousee kynnys kivasti lähteä mihinkään. Mut oon mä myös innoissani että se alkaa. Onneks on temestoja jos ihan hirveältä aamulla näyttää. 

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Riksu


Viikonloppu meni Riksussa riehuen! No ei, perjantaina olin ihan selvänä nätisti. Katottiin leffoja, jotka oli kerrankin hyviä! (yleensä valitaan jostain syystä ihan vitun huonoja elokuvia)

Varsinkin tää oli just hywä;

Toi oli nimittäin ihan sairas, jossain vaiheessa alko vaan jo naurattaa se veren ja suolenpätkien määrä. xD

Lauantaina sitten vähän sihauteltiinkin ja käytiin baarissa. Sain J:ltä tollasen ihanan kissalaukun kun se oli just mun outoa tyyliä. 8D Oli niin raju meno että onnistuin jo hajottaan sen, pitää vähän ommella! Nää kuvat kertookin miun kunnosta enemmän kon tuhat sanaa. :DDD


Luojankiitos en silti jostain kumman syystä saanut oikein minkäänlaista krapulaa ja eilinen paluu matka sujui melko kivuttomasti. Kotona ei odottanut edes vihasta Hupakkoa ja kusia sänkyssä niinkun yleensä aina jos oon 2 yötä pois. (harvoin oon)

Tänään kävin Vipsulla, ja kaupassa hakemassa neljälle päivälle ruokaa. Ei onnistu. Söin niistä suurimman osan jo. En tajua mikä mua vaivaa. En vaan voi lopettaa kun alan syömään. Huoh, kai mut on tuomittu vaan lihoamaan sellaseks sängystä nosturilla nosteltavaksi läskiksi. Nimittäin tätä menoa se tulee olemaan vielä tosi asia. Suututtaa. Mulla on vaan koko ajan nälkä, vaikka söisin mitä. Sellanen päätä särkevä, ontto olo, vaikka oon kaikkea muuta kun ontto. >8( Tää on ehkä rangaistus siitä, että olen kohdellut ihmisiä huonosti.

HuLLllu

torstai 20. marraskuuta 2014

Jopi ja juominen


Maanantaina mulla oli tutustuminen työtoimintayksikkö Jopiin. Tiistaina tein omahoitajan kanssa sinne lähetteen, ja vein sen. Toivon että pääsisin sinne. Jos vaan keksisin miten saan jostain voimia elää. Oon ollut tällä viikolla koko ajan kuoleman väsynyt, ja kylmissäni. Oksennellutkin. Se tosin saattoi johtua ahdistuksesta. Ja sunnuntaina jännityksestä. Oon ollut muutenkin vähän... sekaisin?

Paleleva Peikki ja Verneri-Leena
Eilen käytiin katsastamassa Kallen kanssa Porin uusi kauppakeskus Puuvilla. Pitää päästä sinne uudestaan sitten rahapäivänä, koska olin nyt täysin rahaton. Onneksi K oli kuitenkin kiva ja tarjos mulle ruokaa Pancho Villassa. Jouduin työnteleen kärryjä sittarissa ja siinä oli aikamoinen liikenneonnettumuus vaara. B- ) Miten vitussa niitä ohjataan!


Olin ton reissun jälkeen ihan rättipoikkiväsynyt. Makasin peiton alla itkemässä koska tiesin että pian pitää lähteä jeesusiltaan ja mulla oli kylmä. (kiva tää ylitunteellisuuskausi) Jotenkin kuitenkin lopulta sain lähdettyä ja piristyttyä. Sen illan lopussa vasta piristyinkin, meni ihan pasmat sekaisin kun sielä oli tällä kertaa muutakin kuumaa, kun kahvi ;)))) (inside läB) Repeilytti taas Sussen kanssa oikein urakalla, mut onneks tällä kertaa vasta kahvilla eikä kesken tilaisuuden. Ihan meinasin nazitorttuun tukehtua! 

Sen jälkeen mun oli tarkotus lähteä käymään vielä Kallella kahveella. No siinä kävi miten arvata saattaa. Känniin kallistui. Miks humalassa kaikki on kivaa ja olen elossa, miks sillon ei väsytä? Eikä vituta. Mä rakastan juomista vaikka kuinka nolaisin itseni joka kerta. Tuli otettua joitain kuvejakin. Mullon taas sama tekohymy kaikissa, en osaa posettaa muutku aina samalla ilmeellä. :D

Vipsukka <3
Joni-Poni <3
Noista shoteista on vissiin tullut enemmänkin tapa kun poikkeus :D
Mun ja Vipsun mansikkamargaritat <3
Nyt onki sit krapula. Ja siivouspäivä. Perkele, nää ei sovi yhteen. Ehkä mä pian vielä ryhdistäydyn ja laitan paikat kiiltämään! Tai sitten en.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Minne paha haudattiin, sinne minut haudatkaa

Vittu mikä päivä. Oon taas käynyt yhden päivän aikana varmaan kaikki mahdolliset tunneskaalat läpi, mitä vaan voi. Aamulla piti nousta kolmen tunnin unien jälkeen (en saanut taaskaan unta vaan sekoilin ämppärini kanssa kämpässä), ja lähteä äitin kanssa kaupungille. Olin jotenkin tosi huono vointinen ja huonoa seuraa. Tärisytti ja pyörrytti ja pelotti ja turhautti. Oli silti kiva nähdä äitiä.

Lopun päivää olenkin lähinnä maannut pimeässä kämpässä kone sylissä kuuntelemassa säälittäviä angsti biisejä. Katsoin välissä Kaunan, koska se on musta yks pelottavimpia leffoja vaikka kaikki haukkuukin sit. Se poika on kamala ja muuttaa aina mun sängyn viereen naukumaan kun katson sen leffan, tai oikeastaan edes ajattelen sitä. Nyt edes se ei oikein tuntunut missään. Ehkä se tulee kun koitan nukahtaa. Tulispa.

Tosi sekava olo. En tiedä kuvittelenko asioita vai ovatko kaikki mulle yhtäkkiä jostakin vihaisia. Yksin maailmassa olo. Ja ahdistus. Surku. Itseinho. Kaikki paska taas. En_jaksas_enää_sekuntiakaan. Oon niin kyllästynyt omiin ajatuksiini ja en saa oltua hiljaa vaan rasitan kaikkia jatkuvalla valituksellani ja epävarmuudellani joka minuutti jostain.

Pää hajoo. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Mä katon peilistä kuinka hymyillään


Oon niin väsynyt. Mihin kaikki aika on kadonnut? Tää vuosi on ollut varmaan turhin mun elämässä. Mitään suurta (ainakaan mitään hyvää) ei ole tapahtunut, ja oon istunut kotona masentumassa. Varsinkin tämä syksy on ollut jotenkin tosi vaikea. Mikään ei vaan kiinnosta. Ainoastaan kun lähden juomaan jaksan laittautua ja hymyillä. Muuten istun kaikki päivät lähinnä yövaatteissa kotona, en jaksa nähdä ketään, pukeutua, pitää itsestäni huolta. Käyn vaan pyjama päällä ja huppu päässä kaupassa hakemassa ruokia joita sitten vedän masennukseeni kunnes saa taas mennä nukkumaan... Ja aamulla alkaa taas uusi samanlainen päivä. En enää muista miltä tuntuu olla onnellinen. Miltä tuntuu nauraa ihan aidosti, ilman humalaa. Miltä tuntuu onnistua jossakin. Tuleeko mun loppuelämä ihan oikeasti olemaan tätä? Mitä järkeä missään on? Haluaisin vaan nukahtaa, ja olla enää heräämättä uuteen turhaan päivään.
 
Katselin äskön tupakalla mun housuja ja tuli huvittunut olo. Kun asuin Hvallassa mulla oli jonkinsortin masennuskausi ennen päiväosastoa. Äiti kävi kerran viikossa siivoomassa ja käskemässä mut suihkuun. Se muisteli sitä joku aika sitten. "Olin niin huolissani, ne samat paskaset housut jalassa sulla aina edelleen kun tulin viikon päästä". Naurahdin ja käskin sen olla haukkumatta mun housuja! Nyt mulla on ne samat housut taas jalassa. Aamulla, päivällä, yöllä, kotona, kaupassa.
 
Tänään ahmin täytekakkua jonka ostin kaupasta ja katson kolmatta kertaa Breakout Kings:ejä. Koska Lloyd on ainut hyvä asia tässä paskassa. 8) (taas tää alkaa)
 
... Täs me ollaan <3 :DDD