perjantai 22. huhtikuuta 2016

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä


Yöllä se tapahtui. Viiminen kymppi jonka löin nettikasinolle, vittu koskaan. Niin päätin. Mä oon ollut viimiset puoli vuotta joka kuu tyyliin tappamassa itseäni pelivelkojen ja sen häpeän takia kun oon taas hävinnyt satoja euroja taivaantuuliin. Oon jopa sortunut valehtelemiseen pelaamisen takia, mie joka oon maailman paskin valehtelija ja en voi sietää valehtelua. En itseltäni, enkä muilta. 
Jos elän vielä ensi kuun kun kerjäläinen ottamatta velkaa, kesäkuussa saan vihdoin rahajutut kuntoon. Olis ihan luksusta kunnei tarvitsisi miettiä koko ajan miten selvitytyy ja paljonko on kellekin velkaa. 
Mietein jo jossakin vaiheessa suostumista edunvalvojaan, mutta en mä halua olla holhouksen alaisena. Ahdistava ajatus. 

Se hyvä puoli tässä rahattomuudessa on ollut, että oon saanut vihdoin alotettua laihduttamaan. Sillä yks ruoka - päivässä tyylillä joka ei ole kovin terveellinen (mut ei oo kyllä kaiken paskan ahmiminenkaan), kun rahatilanne normalisoituu alan syödä vähän järkevämmin ja sillon jää energiaa liikkumiseenkin. Nyt päivät menee aikamoisessa heikotuksessa. Vaikka en mä muutenkaan oo jaksanut muuta, kun maata pyjamassa sängyllä ja pelata iltaisin M:n kanssa pari tuntia korttia. On ollut aika tyhjä ja paha olo. Mua ei kiinnosta enää oikeastaan yhtään mikään. Ennen mua kiinnosti ruuan mättäminen ja ryyppääminen. Nyt en voi syödä ja juominenkin tuntuu ihan turhalta ajatukselta. Kestää nyt taas ne kahden päivän itsariolot muutaman tunnin hauskan takia. Eikä siihen iloon olisi rahaakaan. Vaikka vanhasta muistista perjantain kunniaksi kaljahammasta vähän kolottaisikin.

Tuntuu kun olisin talutushihnassa, ja liian kireässä kaulapannassa. Ja mua kiinni pitelee vaan mun oma elämä. Sen omakotitalo haaveen saa nyt haudata. Se mahis meni. Ja lopulta mietittyäni tarpeeksi, olen sitä mieltä etten mä olisi sitä ansainnutkaan. Olen kussut ja mokannut ihan kaikki asiani, miksi mun palkinnoksi siitä pitäisi päästä elämään leveämmin kuin monet hyvin asiansa hoitaneet? Olen ansainnut tasan tän elämän mikä mulla on. Omassa talutushihnassani kuristumassa.


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Köyhä haaveilija


Maha kurnii. Koska vitun typäränä yksilönä pelasin heti rahapäivänä tilini tyhjäksi tonnien kuvat silmissä, saan nyt kärsiä. (ja olen ansainnut sen) Päivät juodaan kahvia ja ennen nukkumaan menoa saa sitten suuren kupillisen makaroonia hernemaissipaprikalla. Näillä mennään. Onneksi pääsen huomenna äitille yöksi ja siellä saa hyvää safkaa - niinkun aina. Sen jälkeen jatketaan taas makkakakkaroooooni linjalla. Viikon päästä tulee rahaa. 

Sinänsä tämä kerran päivässä syöminen sopii mulle kyllä ihan hyvin. Ehkä totuttelen jatkossakin tähän. Ahmimisvammasena kon se ruuan himo iskee siitä hetkestä kun laittaa ekan kerran jotain  suuhunsa. Joten se paljon korostettu aamupala, tarkottaa mulle koko päivän ruokahelvettiä.  

En oo käynyt vaa'alla, mutta tiedän että painan enemmän kuin moneen vuoteen. Ahdistaa. Edes meikkaamisesta ei tuu hyvä olo koska mun naama näyttää oudolta. Neliön muotoiselta kasalta läskiä.
Mun on pakko laihtua. 

Maanantaina tuli vedettyä pieni kevätkänni Ponyn kanssa. Nautiskeltiin auringon säteistä mun pihassa... kunnes se laski ja tuli kylmä. Lopulta tilattiin pizza-onlinestä ihan vitusti ruakaa ja vaa pläskeiltii. Join vaan kymmenisen kaljaa ja silti sain taas kaksi päivää kästävän megakrapulan! Jälkeenpäin ajateltuna oltais ihan hyvin voitu vaan kahvitella ja syyä. Nyt ajattelin ihan oikeasti vähentää juomista. Vieläkun ennen kaljan huuruista kesää ehtii. (kesäsin on pakko ottaa koska aurinko ja kirvatsi). Ehkä otan vappuna, ja toukokuussa sallin itselleni yhden juomisen. Vaikka ens kuun budjetit laskeskesteltuani ei olisi varaa edes siihen yhteen kertaan. Oon peli - ja muiden velkojen takia vielä ens kuunkin kusessa.

Kävin tänään ekaa kertaa viikkoihin keskustassa - omahoitajan ajalla. Kerrankin mulle tuli jopa parempi olo käytyäni siellä ajalla. Yleensä kun joutuu puhua ikävistä asioista - jää ikävä olo koko päiväksi. Pelotti ylipäätään mennä ja myöntää että oon taas lopettanut lääkityksen. Mutku musta on ihan turhaa syödä lihottavia nappeja joista ei ole mitään apua. Ehkä puhuminen oikeastikkin joskus auttaa, vaikka välillä en usko että siitä olisi mitään hyötyä. Omahoitaja kyseli oonko miettinyt tulevaisuutta - esimerkiksi jotain kouluja. Sanoin suoraan etten oo enään hetkeensä edes miettinyt sellaisia asioita. Että mä haluiaisin vaan asua rauhassa Hvallassa omakotitalossa, ja kasvatella kukkasia. Oikeasti kyllä vihaan kukkasia. Ja kaikkia kasveja. Mut silti.
(en uskalla puhua enenpää vielä täst jutust koska mun mahdollisuudet on ehkä 10 prosenttia, mut toi hvalta ja omakotitalo ei oo nyt ihan täysin päätön haave)

Täs viel maailmalle vihainen Peikki ja sen kisse. Hupakko on ihan kyllästynyt muhun ku kyselen siltä monta kertaa päivässä "Mitäs jos me muutettas, mieti jos me saatas muuttaa, mitä sanot rakas, mitä jos me muutetaan, mieti". Vähän kyllä tuntuu että täs jutus käy niinku kaikes mun elämässä, tiputaan korkeelta ja kovaa.




sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kylpylä


Uskokaa tai älkää, mä poistuin jo toisen kerran Satakunnasta tänä vuonna. B--) Oon jo paremmas jamas ku viimevuonna ja on vasta huhtikuu! 

Onnistuin pelata mun tilin tyhjäksi torstaina. Ahdisti ja vitutti ihan helvetisti lähteä reissuun sairaan pienellä äitiltä lainatulla budjetilla. Päätin kuitenkin että voin joko miettiä stressaantuneena raha asioita naama norsunvitulla koko matkan tai koittaa unohtaa ne ja nauttia. Lopputulos on sama. Tili on silti tyhjä. Niinpä päätin olla stressaamatta. Lähdettiin perjantaina aamulla M:n kanssa ajaan kohti Vantaata. Matka meni tosi nopee. Käytiin syömässä ja vietiin hotelliin kamat ja lähettii kellumaa. Flamingo Spa:han!

Nammms. :3

Tossa mä nyt sitten oon  kylbyläs = ))) 
Tosi kiva paikka. Liukumäet ei jotenkin oo yhtään mun juttu. Ne sattuu ja se sellai pimee putki liukumäki oli jotenkin ahdistava. Pelkäsin vaan koko ajan et mun jalat katkee ja jään sinne jumiin taitaitaitai. Mut sellanen pyörretsydeemi ja pahan hajunen savusauna oli parhaita. Ja sellai lämmin allas siel aikuisten puolella jossa sai juua kalajaa. B) Siel ei myöskään ollut ärsyttäviä lapsia edessä sähläämässä. Oltiin monta tuntija kylpylän puolella josta siirryttiin huoneeseen kaljotteleen hetkeksi ja käytiin vielä Amarillossa ja jossein toisessa baarissa. 


Ja aamulla sai ah niin kivan hotelliaamiaisen! Ne on parhaita. Taiteilin tikulla ja suklaakastikkeella tassiin otuksia ja kissoja ja kirjotin Kiitos! - ja sit joku työntekijä tuli iloseks siitä. 8) Se oli mukaisaa, saada jollei hyvä miäli. Yleensä saan vaan pahan. 

Masentavaa oli saapua eilen krapula mukanaan kotiin. Onneks sentään mun uudet lävistyskorut Crazy factoryltä oli saapuneet piristykseksi, tälläsiä tällä kertaa;


Nyt paluu ankeaan arkeen. 
Masentaa.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Aina on liian kauan


Viimeinen viikko on ollut jotenkin vielä normaaliakin masentavampi. Oon valvonut liikaa, nukkunut liikaa, syönyt liikaa. Plaaplaa aina samaa. Miettinyt liikaa. Menneisyyttä. Tulevaisuutta. Itseäni. Muita. Sitä onko millään oikeasti enää mitään merkitystä. Että tässäkö tämä nyt sitten on. Tuunko istumaan ihan oikeasti loppu elämäni tässä vihaamassani yksiössä, yöt hereillä, päivät unessa, omassa kuplassani. Olen epäonnistunut tässä elämässä. Game over.

Haluisin muuttaa. Haluaisin muuttua. Haluaisin... vaan kuolla pois. Mm, siihen ajatuksen päädyn aina pyöriteltyäni hetken toiveita ja haaveita päässäni. Olen päätynyt niin kauan kun muistan. Ajatus siitä miten vitun monta vuotta tätä samaa jatkumoa on viellä jäljellä kuulostaa täysin sietämättömältä ja järjettömältä.


torstai 31. maaliskuuta 2016

10 faktaa minusta

Luin mun vanhoja piilotettuja postauksia ja löysin tän,. Muistin että en halunnutkaan julkaista tätä kirjotettuani, koska pelkäsin että kuulostan liian mulQlta. (heheh taas toi kohta yks) Oon nyt rohkeempi ottamaan paskaa niskaan niin julkastaan pari vuotta myöhässä. B) 

1. Oon pelkuri. Pelkään tosi monia tyhmiäkin asioita missä ei ole mitään järkeä. Puhelimessa puhumista, uusia ihmisiä, uusia paikkoja, lihatiskejä, sitä että joku on ovella, lähiliikennettä... Mun kanssa voi olla joskus vaikea tehdä ihan normaaleita asioita, koska kaikesta saa ongelman.

2. En pidä pienistä lapsista. En ymmärrä miten ne on ihmisten mielestä söpöjä. Musta se pieni lapsi ei näytä yhtään sen kummemmalta ihmiseltä kun joku Jorma 50 v. Tosin Jorman kanssa vois ottaa vaikka olusen ja jutella maailmasta, eikä se haisis (välttämättä) paskalle, puklais päälle, repis
tukasta ja kiljuis korvaan. Lapset on ahdistavia ja ne tuijottaa.


3. Niinkun blogin seuraajat tietää mulla on kissatyttö Hupakko. Hupakko on mulle heti äidin ja isän jälkeen rakkainta maailmassa. Se on paljon tärkeämpi kun moni ihminen, ja rakastan sitä eniten. Eläin on ihan tasavertainen ihmisen kanssa, ja siks on ihan loogista, että mä
rakastan eniten tyyppiä jonka kanssa asun, nukun kaikki yöt, hengaan kaikki päivät, ja jonka kanssa me pidetään huolta toinen toisistamme.

<3
4. Salkkarit on ihan ykkönen! Kaikki mun kaverit aina tietää kuinka fanaattinen salkkareiden suhteen oon! Salkkarit ei oo pelkkä TV sarja, se on sellanen turvallinen ja hauska asia joka pysyy elämässä vuodesta toiseen, ja vaikka olis kuinka paska olo ja tilanne mikä vaan, niitä ei jätetä väliin. Nuorena jouduin lopettamaan jopa mun harrastuksen koska se oli samaan aikaan salujen kanssa. :D


5. Mä oon kauhee stalkkeri. Jo nuorempana mä seurasin joidenkin ihmisten elämää vuosia jossain irc-galleriassa sanomatta niille edes koskaan mitään. Oon kerran vakoillut yhtä ihastusta puskissa. :D

6. Oon mustasukkanen (jopa mun kavereista) ja vainoharhanen. Mut en sillä tavalla, et raivoisin joka asiasta niinku jotkut. Mä vaan kehittelen päässäni kaikkea, ahdistun, olen hiljaa, kehittelen lisää, ahdistun lisää, lopulta oon varma että kaikki vihaa mua, nauraa mulle ja kaikilla on "salaliitto" mua vastaan... ja oon lisää hiljaa.  Joskus kännissä saatan räjähtää. (Mä en todellakaan halua tätä,
mutten voi sille mitään)
7. Omaan aika kipeen huumorintajun, ja joskus saan vahingossa ihmiset suuttumaan vitsailemalla aroista asioista. Huumori on myös mun tapa käsitellä vaikeita asioita. Ja oikeestaan koko elämää. Plus sit kaikki yksinkertanen ja vammanen pissakakka huumori on hauskaa.
Jos on täys tosikko ei varmaan tule mun kanssa toimeen, vaikka osaan kyllä tarvittaessa ottaa
asiat vakavastikin.

 8. En tiedä oonko mä jotenkin tunnevammanen (TUNNEVAMMANE PASKA :D), vai onko osa ihmisistä vaan tekopyhiä, mut mua ei kosketa millään tavalla esim että joukko mulle tuntemattomia ihmisiä kuolee johonkin tsunamiin, tai bussiturmaan, tai kouluampumiseen tai mihin vaan. En tajua miks mua pitäs koskettaa? Ihmisiä kuolee kaikkeen mahdolliseen ympäri maailmaa, ihan koko ajan.  Läheisten huolet ja pahat asiat sitten taas otan tosi raskaasti.

 9. En seuraa uutisia. Mulla ei ole koskaan hajuakaan mitä maailmalla tapahtuu, ja jos jotain isoa tapahtuu siitä kuulee väkisinkin jotain muuta kautta.  Tää liittyy vähän tohon edelliseen, mutkun mua ei vaan kiinnosta. Mulle on ihan vitun sama mitä missäkin tapahtuu niin kauan kun se ei vaikuta minun omaan pieneen elämään. Sit vasta jos vaikka mun lähikauppa räjähtää ni kiinnostaa, et mistä jatkossa haen pakastepizzani. Elän kuplassa. Ja kuplassa on hyvä.

10. En ole koskaan matkustanut Viroa pidemmälle, eikä mulla koskaan oikeastaan ole ollut mitään poltettakaan reissaamiseen. Musta Suomen sisälläkin olis paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsijäinen


Oonki miettinyt mitä oon yleensä tehnyt pääsiäisenä. Muistin vasta vietettyäni sen samallailla kuin ne muutkin. Kännissä tietty! No en tällä erää vetänyt mitään neljän päivän putkiloista , mutta kiitettävän n. 36 tunnin putken samoilla silmillä ryystäen kaljaa. En ole taaskaan osannut käyttäytyä, mun kämppä oli kuin pahimman pommin jäljiltä ikinä, krapula kesti taas sen kaksi päivää.... On mulla kais ollut ihan kivaakin. Mut oon myös ollut täys mulkku ja meinannut alkaa jopa väkivaltaiseksi joka ei oo ollenkaan miun tapaista. Tästä oppineena ens viikonloppu saa olla taas selvä ja sitä seuraava hillitty. On mulla kyllä nytkin kalja kädessä. Mut niitä on vaan pari. Kai sitä ihminen saa rentoutua vähäsen. Kun niin hienosti tiskasinkin. Ariel kalsareissa kylmä Karjala huulillla Matti Nykänen pauhaten tässä otan iisisti. 


Tahtoisin jotain raikasta kivaa tekemistä näihin päiviin. Kaikki muut päivät kon kaljantait tuntuu vaan niin turhilta. En jaksa käydä ulkona, en jaksa nähdä ketään. Herään iltapäivisin ja koitan päästä kahvin voimalla jumituksistani iltaan asti jolloin vasta piristyn.... sillon onkin taas luvassa yksin yksiössä istumista. Pitkiä öitä. Ja silti mä rakastan nimenomaan öitä. 

Tänään käytiin sentään M:n kanssa Puuvillassa jäähilejuomilla. En tiedä koska mulla olis mitään asiaa ulos asunnosta seuraavaksi. Omahoitajan ajatkin on katkolla kun en ole saanut käytyä ajoillani.
..Tapahtuspa jotain jännää.

Nams!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Helsinki ja musiikkija


Huh! Eilen poistuin vihdoin melkein vuoteen ihan vähän satakunnasta ja kävin M:n kanssa Helsingissä shoppaa. Oispa ollut vaan rahaa enemmän. Olin kyllä säästänyt vähän rahaa mutta ne meni jossain ikävässä välissä yllättäen olusiin. Toisaalta sain kyllä tosi kivat ostokset sillä rahallakin mitä oli! Ja tärkeintä, tuli oltua pois kotoa. Bussilla matkustaminen jo itsessäänkin on aika kivaa. Voi vaan tuijotella viuhuvia maisemia musat korvilla ja sulkeutua sellaiseen omaan pieneen maailmaansa. 

Helsinki itsessään ei ole kyllä yhtään mun paikka. Oon sydämessäni landetyttö ja musta pienet maalaiskaupungit on kivoja. Palatessani sieltä omasta maailmastani siihen ihmisvilinään alkoi kaduttaa että jätin rauhottavat kotiin. Onneks se pahin jännitysahistus meni aika pian kuitenkin ohi kun pääsin heti shoppailun makuun löydettyäni Aurinko - kaupasta kivan pitkän hupparin 50 prossan alesta. :3 se on oikeesti ihan mun lempi kauppa, haluisin sieltä aina kaiken :D (t. piilohippi) En saanu siit hubbarist mitään järkevää kuvaa missä siit sais oikeen käsityksen. Mut tässä muita ostoksia;



Jee vihdoin mullakin on!! :D
Olin aatellu et vois törsää johki kivaan ravintolaan mut alko tekee ihan sikana mieli kebulaa. B) Varmaan eka kerta vuosiiiin ku söin kebabranut niin etten oo joko kännissä tai krapulassa. 




Vähän kaljahammasta kolottelis jo. Tulispa perjantai jo ja nopeaan. Sit oon ollu melkeen kaks viikkoa selvinpäin ja voi hyvällä omallatunnolla vetää kivat känniset! 

Ainiin, oon löytänyt uuden fanituksen kohteen. Melanie Martinez, ah oon niin innoissani ja kuuntelen tätä koko ajan <3 Ja noi videotki on hyvejä.