keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Keskiviikko ja kaljuu


Vttu, en nyt menesty tässä elämässä. En oo palannut Jopiin enkä varmaan tätä menoa palaakkaan. Olen taas kotini vanki. Juomien parissa vietin sentään taas railakkaan viikonlopun. Naurattaa vielki mun ja Sussen epäonnistunut Alko matka lauantaina. Pitkän kyytien ruinaamisen ja epätoivon jälkeen lähdettiin päättäväiseä pyörillä kohti keskustaa, mut pyörä hajos alta, kamala vastatuuli ja tuska, ja lopulta kun viinapullon kuvat silmissä päästiin perille ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen, meille ei enää edes myyty. Paska reissu mut tulipahan tehtyä. :D

Olo on sentään ollut nyt pari päivää edes vähän toiveikkaampi mitä pariin viikkoon. Ajatus Jopiin palaamisesta tuntuu silti lähes mahdottomalta. Mä en vaan jaksa pitkään sitä. Mitään. Että pitää joka päivä mennä johonkin hymyilemään tekohymyä ja puhumaan typerää smaltalkkia mitä en osaa, enkä jaksa. Turha puhe on turhaa. Väsyn ja en kestä.

Ilkku toimi eilen vähän mulle parturina ja parin viikon pakkomielteisen tukkavihan ja ajatuksen paluusta vanhaan johdattamana kävi näin taas 8) ;


Tää tukka on outo, ja omalla tavallaan vähän rumakin, mut sellasella karulla tapaa. Täst mää vaan tykkään. Vielku sais sen 10 kiloa helvettiin ettei tarvis stressaa kaksaria.

Olin tänään kiltisti SCIT - ryhmässä, ja ihmeen rentona vaikka temestat on loppu. Tuntui että jopa oikeasti sain sieltä jotain irti tänään. Että hyödyn siitä sittenkin. Kävin myös prismassa rahapäivän kunniaks, ja nyt alan nauttia näistä ;


(ihanat mielialan vaihtelut. kun luonnostelin eilen tätä postausta, olin sitä mieltä että harkitsen sittenkin pöpilään lähtöä tosissani, mut nyt oonki ihan ok. ehkä)

Moikka. t. Peikki

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hello, hello I love you


Kännissä eij saisi kirjoottaaa, mut en mä kai kännissä enää ookkaan. En vaan oo nukkunut. En saanut unta. Ku haluisin elää jossain kauniimmassa todellisuudessa. Haluisin näyttää tältä ;


Mut oikeesti oon laskuhumalas ja sekasi ja näytän tältä;


Et sellast. Heräis jo muut ku mul o tylsää. Nukkuminen on mummoille. Ja ihmisille. Mut ei peikko-olennoille. 

torstai 16. huhtikuuta 2015

Itse olen aina sama ja aina tässä


Siis vittu, eikö tämä ikinä lopu. En oo osannut pukea sanoiksi näitä oloja jotka on myllänneet jo muutaman viikon. Joku kaunis aamu vaan heräsin, ja meinasin kuolla ahdistukseen, ja siitä asti se olo on kulkenut mukana. Välillä pelkkänä ylimääräisenä möykkynä rinnassa, välillä taas koko kehon ja mielen valtaavana pahana, laittaen kierimään itku silmässä kuin toukka lattialla. Oon ollut sairaslomalla Jopista ja ajatuskin siitä että maanantaina pitäisi palata sinne tuntuu täysin mahdottomalta. envoienvoi.

Oon koittanut jaksaa näytellä ok:ta kavereille, mut äiti on varmaan jo ihan kypsä mun valitukseen. En haluis purkaa tätä keneenkään. Makaan vaan lamaantuneena päivät sängyssä ruokakasojen ja vanhojen salkkarijaksojen parissa. Ainoastaan kännissä olo on siedettävä. Siedätinkin itseäni taas tuossa lauantaista maanantaihin kivasti. Tahtoisin siedättää just nytkin, mutta on odotettava huomiseen. 

Haluaisin vaan pois.
 Tästä epätodellisesta olosta. 
Tästä kropasta. 
Tästä asunnosta.
Olla joku muu.


torstai 26. maaliskuuta 2015

Haastejutttunen


Kiitos haasteesta Yuki ! Mä en nyt jaksa haastaa ketään kosk en keksi ketä haastaisin ;_; Muutenkin oon maailman surkein keksimään kyssiä, askissäki oon onneton keksiin kellekään mitään ja sit valitan ku kukaan ei kysele multa!

Mut täs Yukin kyssät ja mun vastaukset;

1. Missä asioissa olet muuttunut / kasvanut vuosien varrella? (Voi olla jokin yksinkertainenkin asia tyyliin "ennen söin sipsejä, nykyään tykkään enemmän suolapähkinöistä" :D)
No ainakaan en enää ajattele niin paljon muiden ulkonäköä ja tee siitä johtopäätöksiä. Ennen ajattelin et vaan sellaset esikoisen näköset ihmiset vois olla kiinnostavia ja samanhenkisiä. Vuodet on näyttänyt et niin ei todellakaan ole. Tosi usein mulla ei edes olekkaan sellastan kanssa mitään yhteyttä ja samoja keskustelunaiheita. Oon mä kai myöskin vähän rauhottunut ja ottanut edes ripauksen enemmän vastuuta asioistani. Toimin mä edelleen impulsiivisesti mut en ehk enää niin pahasti kun muutama vuosi sitten.


2. Mistä saavutuksestasi / ominaisuudestasi olet ylpeä?
Saavutuksia mulla ei oikein ole. Ominaisuuksista ehk siitä että oon empaattinen ja pyrin olemaan kiltti kaikille. Välttää kellekään pahan mielen aiheuttamista.

3. Lempikoirarotusi ja miksi? 
Mä en oikein oo koiraihminen ja ehk vähän pelkäänkin niitä (ainakin sellasia jotka on tosi rauhattomia hulivilejä). Karkeekarvaset mäyräkorat on söpöjä, mut en mä sellastakaan ottas itselleni kuitenkaan, vaan hoitelen varmemmin ottein niit lasisii mäyriksii.

4. Koukuttavin kännykkäpeli? (Jos et pelaa kännykällä, niin sit mikä tahansa peli käy.)
En oo pelannnu vuosiin mitään kännyllä. Vanha kunnon 3310 matopeli oli best! B) t. mummopeikki

5. Pelkäätkö liikkua yksin myöhään ulkona, entä millainen selviytymissuunnitelma sulla on mahdollisen vaaratilanteen (ryöstö tms) varalle?
En mä kyllä yleensä oo pelänny et mut ryöstettäs tai et joku ihminen just tekis mulle pahaa. Välillä yliluonnolliset ällötykset tulee päähän ku kävelee jossain pimeellä kujalla. Kuvittelen sellasen karseen katulampuissa hyppivän tytön joka kiljuu ja sit vaan pitää keskittyä "älä mieti sitä älä mieti sitä ei ei ei nyt mietit vesimeloonia". Viime syksynä ku sekosin siit ihmiskaupast kävelin kyl kerran Vipsulta tuskahiki otsalla valuen kotiin peläten et jokainen vastaan tuleva auto tai ihminen kaappaa mut. B)

6. Tykkäätkö katsoa leffoja ennemmin kotona vai leffateatterissa? Mikä on sun  lempi leffaherkku?
No ei niitä voi mun mielest sillee verrata keskenään. Leffateatterissa tulee keskityttyä täysillä, ja on jotenki ihan erilainen fiilis ku pääsee sen leffan sisään sillee. Kotona taas voi olla mukavammassa asennossa, ja pausetella ja ravata jääkaapilla. Joka on mukavaa mutta vie keskittymistä. Leffois on kiva käydä sillon tällön, se on semmosta pientä luksusta arkeen ja tulee poistutta sisältä. Sinne mä ostan yleensä karkkia messiin mut himas paras leffa eväs on vaan kasa kaikkea mahdollista mättöä. B)

7. Kerro viimeisimmästä unestasi jonka muistat!
 Kerroinki jo J:lle mun viimeöisestä unesta jossa pyysin Michael Monroelta nimmarin mun äitille koska se fanittaa sitä, mut sit Marilyn Manson tuli ja repi sen rieakaleiks ja haukuin sen lyttyyn. 8< Oikeesti oisin kyl vaa sillee "omg marilyn manson :D :O :3 <3 xO" enkä sais sanaa suustani.

8. Uskotko yliluonnolliseen?
En ole oikein varma. Kyllähän ihmisille on kamalasti sattunut yliluonnollisia juttuja ja kerran itsekin spiritismiä pelatessa se lasi liikku. Pelästyin ja se loppu siihen. Mutku mä en haluis uskoa. Se kun tarkottas sitä että kuoleman jälkeen olis jotain. Uskovaisten ym lohtu elämässä on se kuoleman jälkeinen elämä, mun lohtu jaksaa, on ajatella aina sitä että joskus tää kaikki loppuu ja saan vaan nukahtaa ikuiseen uneen, ja olla olematta. En kestä ajatusta siitä etten saiskaan.

9. Onko sulla mitään kevät perinteitä, tyyliin vapputorilla käyminen tms?
Eipä oikeastaan. Onpa tylsää, mut ei vaan oo mitään. Vappukännit.

10. Viimeisin kirja minkä luit ja mielipide siitä?
Ompa noloa etten vieläkään oo alottanut lukemista uudestaan vaikka oon miettinyt sitä puol vuotta. Edelleen mun viimeisin kirja on vuoden 2014 alussa luettu Ozzy:n elämänkerta. Se oli hyvä. Nyt odottelen josko posti tois mulle pari kirjaa niin voisin taas repästää ja alottaa lukemisen.

11. Oudoin eläin minkä tiedät? 
Tää on vaikee! Koska on niin älyttömästi outoja ja upeita eläinlajeja, ja jopa sellaset ihan mukamas tutut eläinlajit on vallan upeita ja ihmeellisiä kun niiden elämää tutkii! (ps. avara luonto <3)


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kun uni ei tuu


Nyt uudistu ulkoasu! Söpöjä värejä ja poneija, jee. Ja taas inspis tähän syntyi kolmelta yöllä kun olin ensin pyörinyt pari tuntia aadeehoodeena sängyn pohjalla. Kun ei saa unta niin ei. Vaikka väsyttäs, huoh. Vihaan nukkumista. Tai lähinnä sitä että en nuku. Mitkään napit ei auta ja univelka kasvaa. Nyt on valvottava koko yö ja jaksettava huomiset koetokset. Eli mm alkava sellai ryhmä. Joku sosiaalisten tilanteiden ym juttu Torilla. Pelottavaa. Onneksi Susse tulee samaan ryhmään.

Mun terveyskuukaisi loppui sitten aikast lahjakkaan lujaa viime keskiviikkona. Poljin viimehetkellä puol ysin aikaan kauppaan hakemaan kaljoja. Poni oli täällä ja käytiin Amarillossa. Valvottiin taas aamuun ast, ku juomat loppu juotiin kahvia, ja ku se loppu juotiin teetä. Parin tunnin unien jälkeen suunnattiinkin Vipsulle jatkamaan. Ja joinkin sitten perjantai aamuun ast. Enkä saanut sillonkaan nukuttua kun pari tuntia. Oli ihan hirvee krabula koko vknlopun ja läskeilin holtittomasti mahan melkein halki. 

elementissäni
Tänäänkin sorruin sitten pizza-onlineen. Ikinälkä on taas tullut jäädäkseen. En enää voinut vastustaa himoa, kon en voinut keskittyä mihinkään kun mun päässä vaan höyrys pizza. Voi pissa.
Oon sentään ollut eilen ja tänään kiltisti Jopissa että jotain positiivista. Otin uuden peruukinkin käyttöön.


Ääh, ei oo mitään fiksua kirjotettavaa. Jatkan valvomista. Hartiat painaa.

ps. noi mun ajat kusee täs blogis et kosk oisin muka kirjoottanu. mut en nyt jaksa korjaa.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

PeLaSuMaTi


Toinen selvä viikonloppu tarvottu läpi. Perjantai meni melko kivuttomasti, kosk olin ihan poikki ja univelkainen. Hain postista muutaman leffan ja kaupasta herkkuja joiden parissa kuluttelin iltaa. En olis edes jaksanut juoda, vaikka pienen pienesti kaljahammasta kolottelikin. Lauantai olikin sitten toinen juttu. Heräsin jo ajoissa ja kaikki tuntui turhalta. Joinakin päivinä tietää vaan jo heti herättyään että se päiv tulee olemaan hanurista. No se oli sellainen. K-hampaan kolotus oli pahentunut ja seinät meinas kaatua päälle. Toivoin että mulla olis edes krapula koska sillon en vaatis edes muuta tekemistä kun pyjamapäivän teeveen ääressä, ja se olis vielä kivaa. 

Onneks en kuitenkaan sortunut pulloon kosk sunnuntaiksi oli sovittu J:n saapuminen tänne, ja sieltähän se sitten saapuikin! Käytiin hesessä syömässä ja leffassa. Mulla oli kaupungille saapuessa epätodellinen ja leijuva olo. Olin kai ollut liikaa näiden seinien sisällä piilossa maailmaa, joka sitten tuntui pelottavalta sinne yhtäkkiä taas hypätessä! Se olo meni kuitenkin ohi, ja kun leffan loputtua suunnattiin ABC:lle kahville tulikin lähinnä ylisosiaalinen olo. B) 

Sunnuntain asu.
Maanantaina melkein parin tunnin torkuttelujen jälkeen lähettiin kirppiksille, ja voi jumalauta mun ostoksia taas, minkäs teet kun lapsettaa aina ja ikuisesti! Tällänen kolmikko tällä kertaa muutti mun luo! Toi Muikkunen oli ihan täyttä "Pakko saada!" matskuu <3


Hupakko ei ymmärtänyt mun hattaran päälle vaan yritti vetää sitä pataan.
Houkuttelin J:n jäämään vielä toiseks yöks. Edettiin Super Mario 3d world; issä vaikka kuinka, loppumetrit häämöttää! Vähän ollaan hyvvii. Sen parissa meni hetki jos toinenk.in ja oli aika tuskaa nousta n. 4 tunnin unien jälkeen Jopiin tänään, mut mää tein sen. Vaikka sainkin aamulla jonkun kamalan kipu kohtauksen. Ei se kestänyt kun varmaan minuutin tai pari, mut oli kauhee, tuntu yhtäkkiä kun tyyliin synnyttäisin. Se oli varmaan Jumalan kosto siitä että mua vitutti ja ällötti salkkareissa Sannin synnytys kohtaus. 8( hyi.



Mario Time!!!!1



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vapaaehtoisesti lapseton


Miten mä taas kerran päädyinkin suomi24 keskustelupalstalle provosoitumaan. Tällä kertaa lukemaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Käsittämätöntä mistä näitä idiootteja riittää. (taino suomi24joo). Näiden neropattien mielestä ihminen joka ei pidä lapsista - tai halua niitä, on mielenvikainen, narsisti ja älyllisesti vajaa. Fiksuako sitten on puskea niitä kakaroita maailmaan siksi että yhteiskunnan normit pakottaa? Löytyy myös naisia jotka eivät haluaisi lapsia, mutta tekevät niitä siks että muut sitä odottaa. Siksi, että sen sanominen ääneen, ettei pidä lapsista, on tabu.

Itse en ole koskaan vakavissani ajatellut että tulisin joskus äidiksi. Se ei ole koskaanikinä tuntunut luonnolliselta minulle. Koska, (vetäkää nyt henkeä ja laskekaa kymmeneen), EN PIDÄ LAPSISTA.

Ja musta se on ihan yhtä luonnollista kun se että joku ei pidä hämähäkeistä, maksalaatikosta, koirista tai porkkanoista. Enhän mäkään käy ihmisten kimppuun, jos ne ei pidä vaikka kissoista jotka taas on omasta mielestäni upeimpia ja sulosempia eläviä olentoja maanpäällä, ja Hupakko on mulle yhtä tärkeä on oma ihmislapsi joillekin. Kyse on varmaan siitä että en pidä ihmistä yhtään sen ylemmällä tasolla, kun muitakaan eläimiä. Ja jos mun pitäisi pelastaa palavasta talosta joko Hupakko, tai jonkun vauva, pelastaisin Hupakon. Totta helvetissä pelastaisin oman läheiseni. Narsistista on ajatella että ihminen olis jotenkin ylimalkaisesti kaiken muun yläpuolella.

Ja sitten ne hermoja raastavat lauseet joita kuullessaan vela
saa kuulla elämänsä aikana ihan liikaa, ja jotka repii hermot riekaleiksi joka kerta. 

"Kyllä sä vielä muutat mielesi"
Siis mitä vittua. Miksi mä muuttaisin yhtäkkiä mieleni näin suuressa asiassa, missä on kyse koko loppuelämästä?

"Sulla alkaa vielä biologinen kello tikittää"
Mikä ihmeen biologinen kello. Onko se sitä samaa kastia kun se että on luonnonlaki hingata niitä kusivehkeitä säännöllisesti yhteen? Ja tietysti niitä jotka jumala loi sopimaan keskenään.

"Olet itsekin ollut lapsi!"
No shit sherlock. Se oli äidin ongelma. Mun ei tarvinut uhrata elämääni pitämällä huolta ja kasvattamalla toista ihmistä. Mun ei tarvinut myöskään kestää ulkopuolisena ärsyttävää itseäni.

"Olet itsekäs kun et hanki vanhemmillesi lapsenlapsia"
Nytsitten. Itsekästäkö ei olis synnyttää tähän pahaan maailmaan uusi rikkinäinen lapsi joka sais koko elämänsä aistia ja tuntea miten sitä ei koskaan edes haluttu. 

"Kyllä sitä lasta oppii rakastamaan heti kun sen saa syliinsä!"
Typerä klisee. Kaikki ei opi ja kokee ihan hirveitä omantunnon tuskia siitä että se möykky sylissä tuntuukin vaan vieraalta. Sitä ehkä oppii ajan kanssa rakastamaan, tai sitten ei. Maailma on pullollaan niitä, joita ei koskaan opittu rakastamaan.

Ja sit se oletus, että kaikkien mielestä ne vauvat olis söpöjä ja niille tekis mieli leperrellä. Mä en nää sitä vauvaa yhteen sen ihmeellisempänä ihmisenä kun jotain pystybaarissa kaljaa juovaa Jormaa. Eikä mun tee mieli hymyillä ja leperrellä sille yhtään sen enenpää. Eikä mua kiinnosta nähdä sataa valokuvaa siitä kun jonkun pikku kakkakoneesta joka kulmasta. Tai kuulla yksityiskohtia esim. vaipan vaihdosta. En mäkään esittele ihmiselle joka ei pidä kissoista, mun kännystä sataa kuvaa Hupakosta ja kerro miten paljon sen laatikossa oli taas kakkaa. Vai pitäskö ehkä alottaa!
t. KisuNÄityli_88

Pointti oli se että tehkää rauhassa niitä kersojanne ja eläkää perhe-elämäänne, mutta antakaa myös muiden valita itse tiensä.